— Anna Mäkelä

Feministinen aikamatka

Suomi on seminaarien luvattu maa. Joka päivä jossain pidetään seminaaria jostain aiheesta - ainakin päätellen siitä kutsujen määrästä, joka minunkin sähköpostiini sataa. Kuka niissä ehtii istua ja millä ne rahoitetaan, on minulle arvoitus. Useimmissa työpaikoissa kun pitää tehdä tulostakin eikä vain osallistua keskusteluun ja hankkia tietoa. Tavoistani poiketen osallistuin sitten eilen minäkin seminaariin, Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkimusjaoston 25-vuotisjuhla-sellaiseen. Olen neuvottelukunnan mediajaoston asiantuntijajäsen ja entinen komiteasihteeri, joten lukkarinrakkautta riittää. "Feministiseksi aikamatkaksi" nimetyn iltapäivän aikana paitsi muisteltiin entisiä aikoja, puhuttiin naistutkimuksesta, tasa-arvopolitiikasta ja näiden yhteydestä. Sekä poliitikot, virkamiehet että tutkijat vakuuttivat tämän yhteyden olemassaoloa. Asia korostui myös jaoston historiikissa, jossa mainittiin esimerkkejä mm. siitä, kuinka jaosto oli jakanut naistutkimukselle allokoituja rahoja. Silminnäkijälausuntojen mukaan vieläpä sulassa sovussa. Olen itse siinä(kin) mielessä 70-lukulainen, että minusta tieteellisen tutkimuksen pitää olla yhteiskunnallisesti merkittävää. Mitä se merkitys on, sitä on tietysti vaikea määritellä. Tärkeästäkin aiheesta tehty tutkimus, jota kukaan ei lue, menee hukkaan. Toisaalta tieteellisesti heikkotasoinen tutkimus raflaavasta aiheesta ei myöskään palvele kenenkään intressejä, ellei se sitten herätä valtavaa keskustelua. Suomessa naistutkimuksella on ollut vahva yhteys tasa-arvopolitiikkaan ja tiedepolitiikkaan, koska juuri Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa tutkijat ja poliitikot ovat kohdanneet. Juuri sellaista vuoropuhelua tarvitaan. Kaikki tutkijat kun eivät voi eivätkä haluakaan rynniä eduskuntaan.
Jaa sivu: