— Anna Mäkelä

Ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat. Ja jatkuvat.

Tänä aamuna julkistettiin laaja uusi tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sen tulokset olivat karua luettavaa: joka viides suomalainen nainen on kokenut väkivaltaa tai sillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan. Väkivalta ei yleensä pääty suhteesta lähdettäessä, koska entinen kumppani voi jatkaa terroriaan vielä eron jälkeenkin. Nuorista naisista joka toinen puolet on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Tulokset ovat masentavia monesta syystä. Ensinnäkin tämä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kyselytutkimus on jatkoa vuonna 1997 tehdylle tutkimukselle samasta aiheesta. Lähes kymmenen vuoden aikana on tapahtunut vain vähän muutosta parempaan päin, ja esimerkiksi juuri nuorten naisten seksuaalinen häirintä on lisääntynyt. Onneksi uhrit hakevat edes apua aiempaa herkemmin. Jotenkin sitä vain tuntee itsensä voimattomaksi, kun valistuskampanjoista ja esimerkiksi perheen sisäisen lähestymiskiellon mahdollistavasta uudesta laista huolimatta kaikki tuntuu jatkuvan samaa rataa. Tuloksissa masentaakin minua myös se, että olen itse ollut tekemässä väkivallan vastaista työtä Naisasialiitto Unionissa. Myös siviiliammattini liittyy väkivaltaan – tutkin seksuaalisen väkivallan esittämistä mediassa. Olen pitänyt aiheesta lukuisia luentoja ja antanut haastatteluja. Yhden ihmisen panos missään asiassa ei ole korvaamaton, mutta toki sitä haluaisi joskus nähdä työnsä jälkiä. Tutkimuksen julkistamistilaisuudessa puhuivat sekä oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) että sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen (sd). Molemmat mainostivat kilvan sitä, kuinka Vanhasen hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan on kirjattu naisiin kohdistuva väkivalta. Teki mieli huomauttaa, että juuri nykyisen hallituksen aikana STAKESin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy- ja tutkimusprojektin annettiin vain päättyä. Hallitusohjelmakirjaukset ovat kaunis ele mutta yhtä tyhjän kanssa, jos niistä ei seuraa mitään. Sanan pitää muuttua lihaksi, ja mieluiten rahaksi. Vain tutkimuksella, valistuskampanjoilla ja muulla aktiivisella toiminnalla voidaan vähitellen muuttaa se synkkä tosiasia, että Suomessa naisten väkivaltakuolleisuus on kaksinkertainen muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Karua mutta totta.
Jaa sivu: