— Anna Mäkelä

Setä ja täti junassa

Hauska junamatka aamulla. Huopalahden aseman jälkeen vaunuosastossa alkoi yhtäkkiä kaikua Gun's'n Rosesin Sweet Child of Mine. Gunnaritunnari ei kuitenkaan kuulunut koululaiselle, vaan kuvettaan alkoi kaivaa vastapäätäni istuva, TietoViikkoon syventynyt viisikymppinen pukumies. En voinut olla hymyilemättä; tyyppi ei tosiaan näyttänyt miltään Axl Rose -kloonilta. Oma soittoääneni on Miami Vicen tunnari. Minulle se on nostalgisointia; paluuta lapsuuteeni kultaiselle 80-luvulle jolloin suurtyöttömyys ja ympäristöongelmat olivat vielä tuntemattomia käsitteitä. Mutta ei ehkä ole mahdotonta, että puhelimeni soidessa teinit naureskelevat: siinä taas yksi täti fiilistelee.
Jaa sivu: