— Anna Mäkelä

Ensimmäinen vanhempainiltani

Olin eilen päiväkodin vanhempainillassa. Matkalla sinne havahduin taas siihen, miten yllättävältä ja eksoottiselta sellainen tilaisuus tuntuu, vaikka olen totutellut vanhemmuuteen ja ajatukseen siitä jo kolme vuotta (jos ajanlasku aloitetaan positiivisesta raskaustestistä). Tilaisuudessa seurakunnan perhetyöntekijä puhui mm. lasten suojelemisesta. Antoisinta oli kuitenkin keskustella muiden vanhempien kanssa. Oli lohdullista kuulla, etten ole ainoa, jonka hermot ovat koetuksella joka päivä. Esimerkiksi kun pukee uhmaikäistä kuravaatteisiin aamulla ja kello käy. Junassa Helsinkiin lueskelin myös uusinta KaksPlussaa (jossa ei tällä kertaa ollut omaa palstaani - se olisi näyttänyt huonolta, kun lehdessä oli vaalimainokseni). Siinä kerrottiin, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimen yhteydenottojen perusteella monet vanhemmista ovat kadottaneet vanhempien ilon. Se oli kurjaa luettavaa. Mutta ymmärrän hyvin niitä vanhempia, jotka eivät väsymykseltään enää jaksa riemuita lapsesta. Toivottavasti meidän yömme rauhoittuvat, ennen kuin niin käy.
Jaa sivu: