— Anna-Maria Urhonen

Itsenäistä elämää

Anna-Maria Urhonen blogikuva100pxOlin menossa keskustelutilaisuuteen, kun silmiini osui SDP:n katumainos. Sinisessä, ilmeisesti pahaa porvaria esittävässä, puheneliössä on henkilö pyörätuolissa. Siinä toisessa, isommassa punaisessa pyörätuoli-ihmistä työnsi toinen ihminen. Koska liikuin mainoksen ohi itse pyörätuolilla avustajani työntämänä, en voinut olla tulkitsematta mainosta vammaispoliittisesti, vaikka demarit ovat sitä suunnitellessaan todennäköisesti itse ajatelleet ensisijaisesti vanhuksia. Minun (ja avustajani) mielestä juliste oli selvä kannanotto henkilökohtaisen avustajajärjestelmän puolesta.

Vammaisten itsenäisen elämän liike on tehnyt vuosia töitä, että kaikki vammaiset ihmiset saisivat tarvitsemansa avun. Tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Henkilökohtaisesta avustajasta ei ole tullut subjektiivista oikeutta. Liian monen vammaisen ihmisen on elettävä läheistensä hyvän tahdon armoilla tai laitoksessa. Kummassakin tapauksessa oma päätösvalta on lievästi sanoen rajoitettua keneen tahansa muuhun verrattuna. Esimerkiksi minun koulupaneelini olisi todennäköisesti kaatunut siihen, ettei laitoksesta saa apua mukaansa sen ulkopuolelle tai että läheisilläni olisi ollut samaan aikaan töitä. Ilman avustajaa olisin oikeastaan voinut unohtaa aika paljon muutakin: työn, opiskelun, asumisen omassa kämpässä... Henkilökohtainen avustaja on avain todelliseen itsenäisyyteen. Avustajan työnantajana vammainen ihminen saa itse päättää, kuka häntä avustaa, missä asioissa ja milloin.

Tämä hallitus lupasi hallitusohjelmassaan kehittää henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Käytiin neuvotteluja siitä, että henkilökohtainen avustaja muuttuisi nyt ensialkuun vaikeavammaisille subjektiiviseksi oikeudeksi ja osin Kelan maksettavaksi. Eduskunta kuitenkin - hallituspuolueet etunenässä - hylkäsivät esityksen. Eikä järjestelmälle tapahtunut mitään muutakaan. Ei selvitetty sitäkään, miten ne, jotka eivät jostain syystä pysty toimimaan avustajan työnantajina, mutta tarvitsevat apua, voisivat saada sitä joutumatta asumaan laitoksessa.

Kalle Könkkölä on sanonut monta kertaa, ettei Suomi mene konkurssiin siitä, että vammaiset ihmiset pääsisivät vessaan. Toivottavasti demarit ovat vihdoin tajunneet sen niin, että julisteen lupaus toteutuu.


Jaa sivu: