— Anne Bland

Uraani ja kulta jokamiehenoikeuksia? Uuden kaivoslain porsaanreiät tukittava

Kuinkahan moni mökkiläisistä ja maanomistajista tietää, että Suomen kaivoslaki mahdollistaa kaivostutkimukset kenen tahansa yksityisillä mailla? Maan pinnan alaisia luonnonvaroja kun ei lain mukaan enää omista kukaan, mutta “finders, keepers”, löytäjä saa pitää.

Marjojen ja sienien lisäksi jokamiehenoikeuksiin kuuluvat nyt myös kulta ja uraani – kaivos voidaan siis perustaa jo 150 metrin päähän tonttisi reunasta, myös sinun maillesi.

Suomessa kaivokset nähdään talouskurjuuden ihmeratkaisuna ja ulkomaiset sijoituseurot kiiltävät monien poliitikkojen silmissä. TUKESin kaivosrekisterin karttapalvelusta saakin hyvän kuvan koko Suomen alueella tehdyistä kaivosvarauksista, jotka kattavat jo 14 prosenttia Suomen pinta-alasta, mukaan lukien Tampereen Pispalan, mutta ei yllättäen Uusimaata.

Kaivosvaraukset loppuvat kuin seinään suurin piirtein Nurmijärven kohdalla. Eiko eteläisimmässä Suomessa esiinnykään arvokkaita maanalaisia luonnonvaroja vai eivätkö silloiset etelän poliitikot huolineet kaivosfirmoja talonsa kylkeen tai Nuuksioon?

Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet eivät kuitenkaan muualla säästy kaivosvarauksilta, vaikka lainsäädännön pohjalta varsinaista kaivosta ei luonnonsuojelualueille voi perustaa. Tutustuin elokuun alussa Maaseutu- ja erävihreät ry:n kesäpäivien yhteydessä Leivonmäen kansallispuistoon Keski-Suomessa. Tälläkin arvokkaalla aapa- ja keidassuolla on harvinaisten riekkojen, kapustarintojen ja kehrääjien lisäksi kaivostutkimusvarauksia.

Paikalliset Leivonmäellä ovat erityisen huolissaan siitä, että TUKESin ranskalaiselle Palmex Mining Oy:lle myöntämä tutkimusvaraus saisi kansallispuistoja hallinnoivalta Metsähallitukselta erityisluvan tutkimusten aloittamiseksi. Mikäli alueella ilmenisi mittava luonnonvaralöydös, lisääntyy paine sille että kaivosyhtiö pyrkii varauksen myös toteuttamaan. Yhtään lupaa kaivoksen avaamiseen luonnonsuojelualueelle ei Suomessa ole onneksi koskaan myönnetty, ja sen kynnys on erittäin korkealla. Esiintymän hyödyntäminen lähialueilla voi silti vaarantaa luonnonsuojelualuetta.

Kaivoslaki mahdollistaa luonnonvarojemme valumisen ulkomaisille kaivosyhtiöille, mutta jättää sotkut ja laskut paikallisten maksettaviksi. Paikallisten vaikuttamismahdollisuudet ovat pienet, koska TUKESilla ei ole velvoitetta esimerkiksi laittaa malminetsintälupahakemuksia eli valtaushakemuksia edes internettiin, josta kuntalaiset ne vaivattomimmin saisivat.

Tiedonsaanti on tärkeä kansalaisen perusoikeus, jonka takaaminen kuuluu viranomaisille. Nyt kansalaisjärjestöt ovat joutuneet paikkaamaan tätä puutetta. Suomen luonnonsuojeluliiton 1.8.2013 julkaisema Tietopaketti kaivoslaista ja kaivoshankkeiden viranomaisvaiheista onkin ansiokas kansalaisvaikuttamisen opas.

On tärkeää, että hallitus varmistaa ympäristöarvojen ja paikallisten ihmisten oikeuksien paremman huomioon ottamisen. Koska luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot on perustettu pysyvästi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, on tehtävä selväksi, että kaivostoimintaa ei voi tällaisilla alueilla toteuttaa.

Myös kaivoslain uudistaminen on nostettava agendalle. Ratkaisuiksi kaivosbuumin ongelmiin on esitetty muun muassa kaivosveroa, täysimääräisiä korvauksia kunnille ja maanomistajille sekä paikallisten osuuksia kaivosyhtiöistä.

On selvää, etteivät pelkät taloustavoitteet riitä enää modernissa yhteiskunnassa minkään teollisuuden oikeutukseksi, vaan myös inhimilliset ja yhteiskunnalliset sekä ekologiset tavoitteet on huomioitava. Esimerkiksi paikalliset erityiskysymykset, kuten ILO:n sopimuksen ratifioinnin merkitys Lapin kaivosteollisuudelle alkuperäiskansojen näkökulmasta, tulee perinpohjin selvittää.

Jaa sivu: