— Anni Sinnemäki

Erämaata savuna ilmaan

Toukokuussa pääsimme ihmettelemään, kuinka Metsähallitus käynnisti uudelleen tauon jälkeen hakkuut Hannunkotavaarassa Kessin erämaassa saamelaisten tahdon vastaisesti. Suuret metsäyhtiöt eivät ole puoleentoista vuoteen suostuneet ostamaan puuta kiista-alueilta, eivätkä ne tehneet niin myöskään tänä keväänä. Mystinen ostaja selvisi tällä viikolla: Erämaasta on hakattu puuta paikallisen energiayhtiön käyttöön.

Tyypillisesti energiapuulla tarkoitetaan hakkuutähteitä, risuja, lahopuuta. Puuta, joka ei oikein sovellu muuhun käyttöön. Energiapuusta maksetaan tavallisesti paljon vähemmän kuin esimerkiksi selluloosasta.

Luontoarvoiltaan merkittävän erämaan hakkaaminen energiapuuksi ei voi olla kannattavaa, etenkin kun alueella on merkitystä matkailulle ja poronhoidolle. Energiakäyttöön hyvin soveltuvaa puuta löytyy Ylä-Lapista kyllä, sillä sitä saadaan harvennushakkuista ja hakkuualueiden tähteistä.

Saamelaisten kannalta tilanne on akuutti. Hyvät laitumet vähenevät, vaikka poronhoitolain mukaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Suomen porosaamelaiset ry. on vedonnut valtioon, että se lopettaisi hakkuut kiistellyillä alueilla. On harmillista, että puolentoista vuoden hakkuutaukoa ei käytetty hyväksi ja neuvoteltu pysyvästä ratkai-susta, joka turvaisi saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana ja tyydyttäisi kiistan eri osapuolia.

Jätin kirjallisen kysymyksen maa- ja metsätalousministerille siitä, miten porosaamelaisten pyyntöön aiotaan reagoida ja miten varmistetaan, ettei arvokasta vanhaa metsää myydä energiapuuksi.

On aika ratkaista Ylä-Lapin ongelmat, ei lietsoa niitä lisää.

Jaa sivu: