— Anni Sinnemäki

Elvytys tarvitsee ajatusta

Elvytyksestä on tulossa tämän taantuman suuri tarina. Nyt valittu linja on talouspoliittisesti järkevä, koska se pyrkii vaimentamaan talouden hidastumisen vaikutuksia, etenkin työttömyyden kasvua. 1990-luvun alun lamassa puhuttiin vain menoleikkauksista, silloin tehdyillä ratkaisuilla lamaa vain syvennettiin. Nyt vaarana on valtion rahojen roiskiminen erilaisille eturyhmille ilman kokonaisnäkemystä.

Hallituksen elvytyspolitiikan on tuettava rakenteiden uudistamista. Ilmastopolitiikka ja ekologinen kestävyys ovat tässä keskeisiä. Nykyisen metsäteollisuuden sijaan on tuettava tuotannon monipuolistamista, jalostusasteen nostamista ja metsäluonnon monimuotoisuutta tukevia hoitomenetelmiä.

Pääministeri Vanhanen on kepulaiseen tapaan ehdottanut vielä kolmannenkin tien rakentamista pitäjästä toiseen. Suomi ei tarvitse pätkääkään uusia moottoriteitä vaan uusia raiteita. Matalaenergiarakentamisen ja lämmitysjärjestelmien uusimisen tukeminen ovat hyviä esimerkkejä tulevaisuuteen suuntautuvasta elvyttämisestä. Samalla luodaan osaamista tulevaisuuden viherkaulusaloille.

Elvytyspaketti kaipaa myös sukupuolivaikutusten arviointia. Ehdotetut toimenpiteet kohdistuvat lähinnä miesvaltaisille aloille. Toistaiseksi tämä on ollut perusteltua, kun taantuma on kohdistunut pahimmin rakentamiseen ja teollisuuteen. Seuraavaksi taantuma osuu kuntiin, joissa joudutaan pahimmillaan irtisanomisten tielle. On muistettava, että peruspalveluiden ylläpitäminen on aivan yhtä hyvää elvytystä kuin rakentaminen.

Siitä, millä elvyttäminen rahoitetaan, on puhuttu vain vähän. Rahoituspuolelle pitäisi nostaa erityisesti ympäristöverotusta. Se tukisi yhteiskunnan rakennemuutoksen liikkumista oikeaan suuntaan taantuman aikana. Päästökaupan aiheuttamien windfall-voittojen verottaminen, ruuhkamaksut ja tienkäyttömaksut, kevyen polttoöljyn veron nostaminen ja lentämisen verottaminen olisivat hyvä päänavaus.
Jaa sivu: