— Anni Sinnemäki

Maahanmuuttopolitiikkaa ei hoideta tyhjillä heitoilla ja hysterialla


Suomessa käydään eurovaalien alla vilkasta maahanmuuttokeskustelua. Se on hyvä, sillä Euroopan unionilla on asiassa paljon merkitystä. Unionin alueella elää ja tekee töitä suuri joukko maahanmuuttajia, jotka ovat etsineet Euroopasta turvaa tai parempaa elämää. Suomalaiset tietävät mistä on kyse, 800 000 suomalaista tai heidän jälkeläistään elää maamme rajojen ulkopuolella.

Oulun kaltaiset kehittyvät kaupunkiseudut vetävät muuttajien enemmistön. Siirtolaisuuteen on paljon syitä. Työ, opiskelu ja suomalaisen puolison löytäminen ovat tavallisimmat syyt, eniten keskustelua herättävät pakolaiset.

Itse kaipaan maahanmuuttokeskustelulta ennen kaikkea käytännöllisiä ehdotuksia.

Suomalaisilla on maahanmuuttajiin liittyviä pelkoja ja huonoja kokemuksia. Maahanmuuttajista puhuminen ainoastaan voimavarana tai suomalaisen kulttuurin rikastajina ei tunnista näitä kokemuksia. Jos kuittaamme huolet rasismiksi, onko ihme, jos rasistit pystyvät vetoamaan huolestuneisiin. Ehkä enemmän kuin puhetta suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta, tarvitsemme käytännön ratkaisuja arkisiin ja käytännönläheisiin asioihin kuten kielenopetukseen, asumiseen ja työnhakuun.

Turun Sanomien kolumnissaan (2.6.2009) kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo Suomen tarvitsevan maahanmuuttajia. Katainen huolehtii myös siitä, että turvapaikanhakijoista ja pakolaispolitiikasta on voitava puhua leimaantumatta rasistiksi. Varsinaisia esityksiä uusiksi toimenpiteiksi Katainen ei kuitenkaan tehnyt.

"Maassa maan tavalla" tai ”sosiaalipummi-maahanmuuttajille stoppi” ovat joidenkin mielestä suoraa puhetta. Minusta ne ovat tyhjiä heittoja. Niistä ei ole apua esimerkiksi opettajalle, jonka biologiantunnilla puolet oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Ne eivät anna eväitä Euroopan unionin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan luomiseen. Tällä hetkellä suurimpia ongelmiahan on se, että Kreikassa ja Italiassa turvapaikkahakemuksia ei edes käsitellä vaan ihmiset jätetään kadulle oman onnensa nojaan.

Vihreä maahanmuuttopolitiikka nojaa ratkaisukeskeisyyteen ja maltillisuuteen. Huutelulla ja hysterialla ei näitä asioita hoideta. Yhteiskunta voi tukea maahanmuuttajien kotoutumista tai tehdä sen vaikeaksi. Uskon, että sellainen Suomi, jonka elämään on helppo päästä kiinni somalialaisella tai venäläisellä taustalla, pitää huolta myös omistaan. Kokoomuslaiset ovat puhuneet sosiaalipummeista ennenkin, silloin he halusivat leikata köyhien suomalaisten sosiaaliturvaa.

Kolme ehdotusta:

1. Kotimaisten kielten opetusta on tuettava. Tarvitaan päteviä suomi ja ruotsi toisena kielenä opettajia ja hyviä oppimateriaaleja. Jokaisen Suomeen muuttavan on saatava kielikoulutusta mahdollisimman nopeasti. Kielen oppiminen on oikeus, mutta se on myös velvollisuus.

2. Joidenkin asuinalueiden muuttuminen erittäin maahanmuuttajavaltaisiksi ei ole hyvää kehitystä. On vaikea oppia hyvää suomea tai ruotsia, jos ympärillä puhutaan korkeintaan huonoa suomea. Yleensä keskittyminen johtuu halpojen vuokra-asuntojen keskittymisestä. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja pitää rakentaa kaikille alueille. Se on paras tapa pitää väestörakenne monipuolisena.

3. Maahanmuuttajien työllistymisen esteitä voidaan raivata kielenopetuksen, koulutuksen ja neuvonnan avulla. Monet tänne muuttaneet ovat myös kiinnostuneita yrittämisestä, jonka tukeminen koituu koko yhteiskunnan eduksi.

Kirjoitus on julkaistu tänään oululaisessa forum24-kaupunkilehdessä.

Jaa sivu: