— Anni Sinnemäki

Unohdettaisiinko ensin heikoimmat?

Maahanmuuttokriitikot ovat viime aikoina yrittäneet tarkentaa tavoitteitaan. On erikoista, että ensimmäisenä haluttaisiin estää juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, usein naisten ja lasten, auttaminen.

Suomi ottaa vastaan 750 kiintiöpakolaista vuodessa. He ovat erittäin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. He ovat saaneet kansainvälisen pakolaisstatuksen YK:n pakolaisjärjestöltä UNHCR:ltä. Usein nämä ihmiset tulevat suoraan pakolaisleiriltä. Kiintiöstä noin sata paikkaa on vuosittain varattu hätätapauksina kiireellisen uudelleen sijoittamisen tarpeessa oleville henkilöille.

Jotkut pakolaisiin penseästi suhtautuvista pohtivat, tarvitsevatko Suomesta turvaa hakevat oikeasti suojelua. Tässä suhteessa kiintiöpakolaisten ottamisen pitäisi olla helppo valinta - heidän turvapaikan tarpeensa on joka tapauksessa ilmeinen.

Tarjoamalla uuden asuinmaan näille 750 ihmiselle Suomi ei tietenkään ratkaise maailman pakolaisongelmaa. Sen sijaan näille ihmisille kyse on koko elämästä. Maailman pakolaisongelmista suurimman vastuun kantavat paljon Suomea köyhemmät maat. Pakolaisia pitää auttaa myös paikan päällä, mutta maahanmuuton vastustajat ovat olleet yleensä ensimmäisinä myös leikkaamassa kehitysapua.

Suomeen asti päätyvien turvapaikanhakijoiden määrä seuraa täysin kansainvälistä trendiä, mitään sen kummempaa "tulvaa" tai "vyöryä" ei ole tapahtunut. Turvapaikanhakijoiden määrät kääntyivät kasvuun Suomessa vuoden 2008 puolivälissä. Täsmälleen sama tapahtui ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi Somalian tilanteen paheneminen vuonna 2007 näkyi vuotta myöhemmin Somaliasta saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrässä. Syy sille, että Somaliasta lähdetään ja sieltä tullaan mm. Suomeen johtuu maan huonontuneesta tilanteesta, ei siitä, että suomalainen toimeentulotuki olisi niin suuri houkutus.

Aiheuttaako humanitäärinen maahanmuutto kustannuksia? Kyllä. Mielestäni moraalinen velvollisuutemme on auttaa hädänalaisia, vaikka siitä aiheutuukin jonkin verran kustannuksia. On myös huomattava, että järjestämällä ihmisille ripeässä tahdissa kunnollista koulutusta ja mahdollisuuden työllistyä voimme myös suomalaisena yhteiskuntana saada ison osan näistä kustannuksista takaisin verovaroina. Tätä työtä tehdään muun muassa tänä vuonna, kun toteutetaan pääkaupunkiseudun kuntien ja valtion aiesopimusta, jolla tuetaan maahanmuuttajien koulutusta ja työllistymistä.

Jaa sivu: