— Anni Sinnemäki

Ydinvoimaprosessista

Ydinvoimapäätös on niin merkittävä ja kauaskantoinen asia, että sitä ei pitäisi tehdä aikataulu edellä vaan rauhassa, perusteellisen arvion päätteeksi. Aikataulua ei tule tarkoituksellisesti hidastaa, mutta ei myöskään perusteettomasti nopeuttaa.

Ennen periaatepäätöstä tulisi myös huolellisesti arvioida Olkiluoto 3:n päätösprosessia ja sitä, mitä sittemmin on tapahtunut: mitä silloin luvattiin, mitä saatiin ja mitä ei. Ja ennen kaikkea: mitä siitä tulisi ottaa opiksi. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi viime perjantaina Fortumin ja Fennovoiman ydinvoimalahankkeita koskevat valitukset, joten lisärakentamisen poliittinen harkinta voi alkaa. Asian hallitukselle valmisteleva ja esittelevä ministeri Pekkarinen asetti päätöksentekoprosessille viiden viikon tavoiteaikataulun.

Periaatepäätöstä hallitukselta hakevat Fennovoima, jonka suunniteltuja ydinvoimapaikkakuntia ovat Simo ja Pyhäjoki, Teollisuuden Voima, joka rakentaisi ydinvoimaa Eurajoelle sekä Fortum, joka rakentaisi Loviisaan.

Ydinvoima on moniongelmainen energiamuoto, jonka vaikutukset ulottuvat laajalle ja kestävät kauan. Siksi myös laki on asettanut ydinvoiman lisärakentamiselle omat erityisvaatimuksensa. Vain ydinenergian kohdalla laki edellyttää esimerkiksi arviota siitä, onko hanke järkevä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

On sitten lähtökohtaisesti ydinvoimaa vastaan tai sen puolesta, ajattelisin hyvän päätöksentekoprosessin olevan kaikkien osapuolten intressissä. Etenkin kun edellisestä päätöksentekoprosessista olisi huomattavasti opittavaa.

Vihreät esittävät vaihtoehtoisen mallin sille, kuinka päästötavoitteet saavutetaan ilman lisäydinvoimaa.   

 

Jaa sivu: