— Anni Sinnemäki

Ehdotuksia luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi

Arviota Suomen lajien monimuotoisuudesta päivitetään. Arvion on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä, juuri sopivasti ennen seuraavia hallitusneuvotteluita. Vaikka kartoitus on vielä käynnissä, tiedämme ne syyt, joiden takia monimuotoisuus on uhattuna.

Ihmisen toiminnasta erityisesti maa- ja metsätalous aiheuttaa paineita luonnon monimuotoisuudelle, ja suurin osa uhanalaisista lajeistamme elää metsässä ja maatalouden perinnebiotoopeissa. Metsien lajeja koettelee nykymuotoinen metsätalous, maatalousympäristön lajeja perinteisen maatalouden hiipuminen.

Suoluontoamme olemme vuosikymmenten saatossa muokanneet voimallisesti ja saaneet aikaan paljon peruuttamatonta tuhoa.

Reilusti yli puolet suoalasta on ojitettu ja Etelä-Suomessa alkuperäisistä suurista suokokonaisuuksista on jäljellä vain erillisiä pirstaleita, ks http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=303842

Suot eivät ole yhtä lajirikkaita kuin metsät tai maatalouden ympäristöt, mutta soissa itsessään on valtava luontotyyppien kirjo, ja moni suoluontotyyppi on uhanalainen.

Asiantuntijat katsovat, että suojelualueet niin metsissä soilla kuin merialueilla ovat liian pieniä tai sirpaleisia, ja että maatalouden perinnebiotooppeja tulee hoitaa paremmin. Samalla pitäisi torjua ilmastonmuutosta, vieraslajeja ja rehevöitymistä. Siinä on seuraaville hallitusneuvottelijoille pohtimista, joka kannattaa aloittaa jo nyt.

Suurin osa uhanalaisista lajeista elää metsissä, joten aloitetaan niistä.

Tärkeintä on pikaisesti vahvistaa metsänomistajien valinnan vapautta ja tehdä metsien jatkuva kasvatus oikeasti tasavertaiseksi valinnaksi. Näin voidaan merkittävästi vähentää sitä painetta, jonka nykymuotoinen avohakkuuseen nojaava metsätalous luonnolle aiheuttaa.

Samalla on reagoitava tutkijoiden huoleen suojelualueiden pienuudesta. Suurimmat puutteet ovat Etelä-Suomen metsissä. Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma tarvitsee riittävän rahoituksen ja varat on käytettävä monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaan metsämaan hankintaan.

Turvetta on nostettava vain luontoarvonsa menettäneiltä alueilta.

Suomen suoalasta on aikojen saatossa kuivattu reilusti yli puolet, pääasiassa metsätaloutta varten. Luonnontilaisilla soilla ei enää sallita uudisojituksia metsitystä varten, mutta vieläkin turpeennostosta osa kohdistuu ojittamattomille suoalueille, joilla on merkittäviä luontoarvoja.

Turpeen käyttöä polttoaineena on tulevaisuudessa rajoitettava. Vaateet turpeen käytön määrällisestä lisäämisestä eivät ole tästä maailmasta, jonka suurin haaste on rajoittaa vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttö minimiin.

Käytettävän turpeen määrän ohella on välttämätöntä rajattava alueita, joilta turvetta voi nostaa. Missään tapauksessa uudisojituksia ei tulisi enää sallia, vaan turve tulisi nostaa luontoarvonsa peruuttamattomasti menettäneiltä alueilta.

Huolehditaan yhdessä häviävistä perinnebiotoopeista.

Ensimmäisessä luontotyyppien arvioinnissa tutkijat kiinnittivät erityistä huomiota maatalouden muovaamien perinnebiotooppien tilaan. Ei ole ihan yksinkertaista keinoa suojella näitä biotooppeja kun maatalous on niin voimakkaasti muuttanut luonnettaan. Uskon kuitenkin, että yhdistämällä innovatiivista tukipolitiikkaa, kampanjointia ja ihmisten halua suojella lähiympäristöään, voimme saada aikaan parempia tuloksia. Ks esimerkiksi http://www.ymparisto.fi/print.asp?contentid=355012&lan=fi&clan=fi

Ympäristöministeriö tuo päätöksentekoon luonnonsuojelun näkökulman.

Tässä blogisarjassa ehdottamani toimet ei ole lopullinen kattava lista siitä, mitä monimuotoisuuden säilyminen edellyttää. Tässä ehdotetuilla toimilla olisimme jo huomattavasti lähempänä tavoitetta pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen.  

Ja tässä maailmassa myös seuraava itsestäänselvyys pitänee sanoa ääneen: Kun ilmiselvä tarve on vahvistaa lajiemme ja luontotyyppiemme suojelua, voimassa olevia luonnonsuojelun säännöksiä ei pureta, nakerreta eikä höllennetä. Pidetään siis voimassa se säännöstö, jolla nykyään suojelemme vesiämme, koskiamme, metsiämme, soitamme ja eri lajejamme. Ja luontoa suojaavan lainsäädännön ohella tarvitsemme ympäristöhallintoa, jolla on riittävät voimavarat seurata luontomme tilaa, valvoa sen käyttöä, puuttua huonoon kehitykseen ja edistää luonnon suojelua. Itsenäinen ja vahva ympäristöministeriö on isänmaan etu.



Puheeni Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton monimuotoisuuskampanjan avauksessa

Tämä on kolmas ja viimeinen kirjoitus luonnon monimuotoisuutta koskevassa blogisarjassa. Ensimmäisessä kirjoituksessa arvioitiin monimuotoisuuden nykytilaa ja toisessa tehtiin tälle hallitukselle kolme ehdotusta monimuotoisuuden vahvistamiseksi.

Jaa sivu: