— Anni Sinnemäki

Ilmastosopimuksella on kiire

Cancunissa alkoi YK:n kansainvälinen ilmastokokous samaan aikaan, kun Suomeen saapuivat hyiset pakkaset. Kylmästä talvesta huolimatta vuosi 2010 on ollut ennätyksellisen lämmin. Keskilämpötila on ollut reilun puoli astetta korkeampi kuin 1900-luvun keskiarvo. Kansainvälisellä ilmastosopimuksella on kiire, sillä päästöt on saatava laskuun vuoteen 2015 mennessä. Oikeansuuntaisia askelia on jo otettu. Euroopan unioni on antanut toivoa, sillä parlamentti on valmis kiristämään EU:n päästövähennystavoitetta 30 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Ilmastotieteen mukaan teollisuusmaiden tavoite tulisi kuitenkin olla 40%, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysähtymään alle kahteen asteeseen. Kahden asteen yli menevällä lämpötilan nousulla taas arvioidaan olevan hyvin ennalta arvaamattomia seurauksia. Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna neuvotteluasetelmat ilmastosopimuksen suhteen ovat viime aikoina muuttuneet paljon. Esimerkiksi Kiina on ottanut harppauksia oikeaan suuntaan ja on nyt yksi uusiutuvan energian edelläkävijöistä. Jos onnistumme tässä uudenlaisessa tasapainossa löytämään ratkaisuja, olemme saavuttaneet paljon. Kansainvälisestä sopimuksesta on saatava tarpeeksi kunnianhimoinen sekä oikeudenmukainen. Teollisuusmaiden päästöt asukasta kohti pysyvät vielä vuosia kehittyviä maita suurempina, vaikka kehitysmaiden päästöt väestönkasvun myötä lisääntyvätkin koko ajan hurjaa vauhtia. Toisaalta taas jo tällä hetkellä huonossa asemassa olevat ihmiset ovat niitä, joiden oloja ilmaston lämpeneminen kurjistaa entisestään. Kuivuudet ja levottomuudet lisääntyvät, sadot vähenevät. Myös Suomen on kannettava vastuunsa. Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan on saatava ilmastolaki, joka mahdollistaisi päästövähennystavoitteisiin pääsemisen. Ilmastolain tavoitteena on vähentää vuosittain päästöjä 5% jäljellä olevista päästöistä. Tämä tarkoittaisi, että kaikki yhteiskuntamme sektorit kantavat oman vastuunsa päästöjen vähentämisestä, mutta keinoja ei laissa olisi määrätty. Ilmastolailla saisimme Suomen ilmastopolitiikasta johdonmukaista ja paremmin etukäteen suunniteltua. Ilmastonmuutos ja lajien katoaminen ovat oman aikamme suurimpia tragedioita. Se tuntuu vaikeasti hahmotettavalta ja niin suurelta, että valtiot tuntuvat lamaantuneen toimissaan sen pysäyttämiseksi. Jotta pystymme tulevaisuudessa sanomaan, että olemme tehneet voitavamme, on nyt tartuttava toimeen.
Jaa sivu: