— Anni Sinnemäki

Ihmisten onnellisuutta ryhdyttävä mittaamaan

Haluamme uuden Suomen. Se on maa, jossa asuu maailman onnellisin kansa.

Onnellinen yhteiskunta on sellainen, jossa ihmisillä on taloudellinen tasa-arvo. Siksi meidän on pantava stoppi tuloerojen kasvulle.

Onnellinen yhteiskunta on vapaa: kaikilla on vapaus olla uskonnoton tai uskonnollinen, hetero- tai homoseksuaali, minkä värinen hyvänsä.

Onnellinen yhteiskunta on terve: meillä on maassa mielenterveyden kriisi; noin 15 % väestöstä saa lääkitystä masennuksen hoitoon.

Onnellisessa yhteiskunnassa kouluttautuminen ei vaadi taloudellista hyväosaisuutta; siksi koulutuksen on oltava ilmaista.

Onnellinen yhteiskunta olisi erilaisten rytmien yhteiskunta. Työtä voi porrastaa, sitä voi tehdä osa-aikaisesti elämäntilanteen niin vaatiessa, myös työ joustaa eikä aina työntekijä.

Nämä ja monet muut ihmisten onnellisuutta lisäävät asiat on otettava päätöksenteon tavoitteeksi.

Me haluamme, että talouskasvun rinnalla aletaan mitata ihmisten hyvinvointia. Me haluamme, että ihmisten onnellisuuden lisääminen on seuraavan hallituksen ohjelman punainen lanka.

Perinteisesti politiikassa ollaan kiinnostuneita talouskasvun kasvattamisesta. Meistä kiinnostavaa on, miten täällä voidaan. Jatkuvan talouskasvun tavoittelu on turhaa ja kestämätöntä. Haluamme kestävää kasvua, joka tähtää ihmisten onnellisuuden lisääntymiseen.

Tutkimusten mukaan onnellisuus ei ole niin abstrakti asia kuin äkkiseltään luulisi. Itse asiassa onnellisuus koostuu ihan yksinkertaisista, arkisista rakennuspalikoista. Kyse ei ole unelmahötöstä, vaan konkreettisista poliittisista teoista, joilla on oikeita vaikutuksia ihmisten elämään.

Kun jokin asia otetaan mittaamisen perustaksi ja politiikan tavoitteeksi, se tuppaa toteutumaan. Miksi onnellisuus ei ole politiikan keskiössä, vaikka on vaikea kuvitella, mikä voisi olla ihmiselle tärkeämpää?

Tällä hetkellä Suomi ei ole niin onnellinen paikka kuin haluaisimme sen olevan. Yhteiskunnan turvaverkko ei aina pidä. Ympäristön tila huolestuttaa ihan kaikkia. Suvaitsemattomuutta pitäisi muka suvaita. Työelämä on kiireistä ja vaativaa.

1990-luvun lama oli vedenjakaja: BKT lähti laman jälkeen nopeasti kasvuun, mutta samoin lähtivät tuloerot. Onnellisuus ja hyvinvointi jäivät jälkeen talouskasvusta. BKT:n kasvu on jakanut hyvinvointia ja onnellisuutta epätasaisesti. Me sanomme, että tämän pitää muuttua. Suomesta pitää tehdä onnellisempi yhteiskunta. Tähtäimenä on oltava, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa.

Hallituksessa on jo nyt meneillään on hyvinvointimittarin käyttöönoton valmistelu. Me haluamme, että seuraava hallitus kirjaa selkeästi ohjelmaansa onnellisuusmittarin käyttöönoton.

Onnellisuusmittaria, esimerkiksi aidon kehityksen indikaattori GPI:itä, on käytettävä BKT-mittauksen rinnalla ja onnellisuusmittarin lukemien on ohjattava kaikkea päätöksentekoa. Pelkkään BKT:hen tuijottamisen aika on ohi. Se ei ole hyvinvoinnin mittari. Onnellisuusmittarin on vaikutettava päätöksentekoon heti, kun mittari ja tavoitteet on määritelty.

Meidän mielestämme seuraavan hallitusohjelman on myös pidettävä sisällään ne asiat, jotka lisäävät onnellisuutta eniten: me haluamme, että seuraava hallitus keskittyy talouspolitiikassaan tuloerojen tasaamiseen, säästää hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturvan leikkauksilta ja tähtää kaikkien ihmisten työllistymiseen. Samaan aikaan on lisättävä ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä.

Nämä ovat täysin mahdollisia tavoitteita saavuttaa myös tiukkoina taloudellisina aikoina. Kyse on usein asioiden tärkeysjärjestykseen asettamisesta ja sitoutumisesta yhteiseen päämäärään.

Vihreä sivistysliitto on julkaissut tänään artikkelikokoelman, joka tarjoaa selkeitä malleja siihen, miten yhteiskuntamme voisi edistää ja mitata onnellisuutta ja hyvinvointia nykyistä paremmin. Lue Onnellisuustalous -artikkelikokoelma (pdf) täältä >

Jaa sivu: