— Anni Sinnemäki

Metsänhoito ilman avohakkuita

Suomi on sitoutunut siihen, että pysäytämme luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä. Metsälajisto on tässä avainasemassa, sillä uhanalaisista lajeistamme suurin ryhmä löytyy metsistä.

Tällä hetkellä uhanalaisia metsälajeja on Suomessa jopa 814, uhanalaisuuden kynnyksellä 776 metsälajia ja yli sata on jo kuollut sukupuuttoon. Keskeisin syy uhanalaisuuteen on metsätalous.

Se mitä tapahtuu monimuotoisuudelle, ratkaistaan pitkälti talousmetsissä, sillä niitä on Suomen metsistä 90 prosenttia. Tänään eduskunnassa alkoi uuden metsälain käsittely. Lakiesityksessä on monimuotoisuuden kannalta sekä hyviä että huonoja uudistuksia.

Keskeisin edistysaskel metsälakiesityksessä on jatkuvan kasvatuksen salliminen metsänomistajille, mikä on myös Vihreiden pitkäaikainen tavoite. Erirakenteinen kasvatus turvaa monimuotoisuuden paremmin kuin avohakkuisiin perustuva talousmetsän käsittely. On nykyaikaa, ettei laki määrää käsittelemään talousmetsää avohakkuilla vaan lisää metsänomistajien valinnanvapautta. Tämä myös mahdollistaa sen, että metsänomistaja voi halutessaan säilyttää metsää esimerkiksi luontoarvojen takia tai tehdä siitä hyvän elinympäristön riistalinnuille.

Jatkuvan kasvatuksen mahdollistamisen vaikutuksista monimuotoisuuteen ei kuitenkaan ole takeita, sillä etukäteen on vaikea arvioida, kuinka yleiseksi käytäntö metsänomistajien keskuudessa muodostuu. Toinen hyvä uudistus lakiesityksessä on, ettei menneinä vuosina ojitettuja metsätalouden kannalta vähätuottoisia soita tarvitsisi jatkossa enää uudistaa, vaan ne voitaisiin ennallistaa tai jättää ennallistumaan takaisin soiksi.

Metsälaki on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Keväällä käytiin julkista keskustelua siitä, ottaako maa- ja metsätalousministeriö tutkimukseen perustuvaa tietoa huomioon omassa valmistelussaan. Metsälakiesityksen vaikutuksista teetettiin tieteellinen arviointi, jonka johtopäätöksiä ei ministeriön valmistelussa juuri hyödynnetty. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen suhtautui vaikutusarviointiin yliolkaisesti, vaikka sitä olivat tekemässä arvostetut tutkijat Suomen ympäristökeskuksesta, Metsäntutkimuslaitokselta ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.

Isoimmat monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät ongelmat liittyvät metsälakiesityksen 10 §:ssä esiintyviin monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin elinympäristöihin, jotka on määritelty pienialaisiksi. Tuntuu erikoiselta, että monimuotoisuuden hupeneminen uhasta huolimatta maa- ja metsätalousministeriölle tulee mieleen ehdottaa siihen heikennyksiä. Vihreiden mielestä eduskunnan käsittelyssä on välttämätöntä varmistaa, että hyvät uudistukset pääsevät voitolle.

Metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin on kuitenkin lisätty metsäkortekorvet, muurainkorvet, rehevät lehtolaikut, lähdekorvet sekä Lapin maakunnan alueella sijaitsevat letot. Tämä on hyvä.

Jaa sivu: