— Anni Sinnemäki

Eurooppa on enemmän kuin osiensa summa

Eurooppa ei koskaan ole ollut yksi yhtenäinen kokonaisuus, jolla olisi yksi tahto ja suunta ja rajat. Eurooppa koostuu eri suuntaan avautuvista mahdollisuuksista, väittelyistä, useammista kielistä kuin on valtioita. Me olemme mukana tekemässä valintoja, joista Euroopan tuleva suunta muodostuu.

Euroopan unioni on ollut viime vuodet yhdessä vaikeimmista kriiseistään. Jäsenmaiden välillä on esiintynyt epäluottamusta samalla kun taloudellinen kasvu tapahtuu Euroopan ulkopuolella. Eurooppa on vieläkin rikas, mutta emme ole enää läheskään niin paljon muita rikkaampia kuin olimme ennen.

Suomi voi olla ylpeä siitä, että olemme onnistuneet olemaan kasvattamatta tuloeroja julkisen talouden sopeuttamisen olosuhteissa - toisin kuin useimmat muut Euroopan maat. Ylpeys täällä löydetyistä toimivista ratkaisuista on kuitenkin jotain aivan muuta kuin ylimielisyys ja turhat kuvitelmat omasta erehtymättömyydestä. Tosiasia on, että useimmat Euroopan maat ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa jossain vaiheessa – myös Suomi.

Eduskunnassa keskusteltiin tänään hallituksen EU-selonteosta. Eduskunnan EU-asioita käsittelevä suuri valiokunta korosti mietinnössään, että talouskriisin hoidosta ja tehtyjen ratkaisujen vaikutuksista on tehtävä selvitykset. Selvityksen perusteella voidaan parantaa ihmisten perusoikeuksien toteutumista myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Ihmisten perusoikeuksien tulee toteutua – myös talouskriisin oloissa.

Viime aikoina on keskusteltu, onko EU-säätelyä liikaa. Muistutan tässä kohtaa kahdesta asiasta: 28 erilaista ja eri logiikalla rakentuvaa kansallista lakia on enemmän säätelyä kuin yksi eurooppalainen direktiivi. Tämä on konkreettinen tosiasia kaikille niille yrityksille, jotka toimivat arjessaan useissa jäsenmaissa. Näille eurooppalaiset lait selkeyttävät toimintaympäristöä. Toinen tärkeä asia on, että tähän säätelysoppaan ei ehkä kannata ehdottaa lisättäväksi ihan mitä tahansa aineksia. Esimerkiksi rikkirajoitukset on säädetty kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, ja ne ovat voimassa vaikka silppuaisimme ja kompostoisimme koko kuuluisan rikkidirektiivin. Kaikki vain ei ole EU:n vika – tai ansio.

Tämän vuoden suuria ponnistuksia on saada aikaiseksi Euroopalle uudet ilmastotavoitteet. Ilmastonmuutoksen torjunta ei onnistu yhdeltäkään maalta yksin. Euroopan komission ehdotus on hyvä pohja keskusteluille. Päästötavoitteen tulee kuitenkin nousta esitetystä, jos haluamme olla oman lupauksemme mittaisia ja aidosti pysäyttää ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen.

On lukemattomia asioita, joista ymmärtää hyvin, että olemme saaneet ne aikaan vain eurooppalaisella poliittisella yhteistyöllä. Ei Suomi olisi yksin saanut aikaan kosmetiikan eläinkoekieltoa, en usko että olisimme uskaltaneet. Nyt neuvotellaan vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Puolustamme oikeuttamme terveelliseen ruokaan, puolustamme säätelyä, jolla suojaamme ihmisten terveyttä kemikaalien haitoilta. Jos jokainen jäsenmaa puolustaisi näitä asioita yksinään, ei voimamme puolustaa eurooppalaisia valintoja olisi lähimainkaan sitä mitä se on nyt.

Veroparatiisien aiheuttamat veromenetykset ovat yksi niistä kysymyksistä, joista on mahdotonta kuvitella, että Suomi pystyisi ratkomaan yksin. Voimamme ei riittäisi siihen. Veroparatiisitalouden palauttaminen takaisin normaalin talouden piiriin on vihreille keskeinen päämäärä, jossa voimme onnistua vain yhdessä – ja näinkin se on vaikeaa.

Tässä tilanteessa parhaimmat neuvot saattavat olla juuri ne samat, joita eduskunnan suuri valiokunta antoi itselleen Eurooppa-politiikan suhteen: ole aktiivinen, käy avointa keskustelua, osallistu, vaikuta ajoissa, kuuntele myös muita.

 

Lue koko Annin ryhmäpuhe

Jaa sivu: