— Anni Sinnemäki

Ympäristönsuojelulaki turvaa luonnon monimuotoisuutta

Tänään eduskunnassa käydään lähetekeskustelu uudesta ympäristösuojelulaista. Laki on yksi sellaisista, joista on neuvoteltu lukemattomia kertoja puolueiden kesken. Kokouksissa ovat istuneet ministereiden erityisavustajat, virkamiehet ja ministerit. Lakia vastaan on käyty kuohuvaa kampanjaa pitkin viime vuotta. On todennäköistä, että monet kansanedustajat ovat kuulleet laista turveteollisuuden lobbareilta ennemmin kuin ympäristöministeriön virkamiehiltä.

Mikäs hirviö se tällainen sitten oikein on?

Monet asiat laissa tuntuvat pikemminkin järkeviltä edistysaskeleilta siinä, että Suomessa voidaan turvata puhdas ja terveellinen ympäristö ihmisille. Teollisuuden sallitut päästörajat tiukentuvat. Suurten teollisuuslaitosten tiukentuvat päästörajat ovat yhteistä eurooppalaista lainsäädäntöä. Useimmissa Euroopan maissa tämä teollisuuspäästödirektiivi on jo voimassa.

Uusi laki velvoittaa käyttämään päästöjen minimoinnissa parasta mahdollista käytössä olevaa teknologiaa. Tämä ohjaa yrityksiä erityisesti energiatehokkuuteen ja materiaalitehokkuuteen. Parhaimmillaan tämä säästää luonnonvaroja ja parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö on useasti korostanut, että suomalaiset yritykset saavat kilpailuetua siitä, jos ne ovat edelläkävijöitä hyvissä ympäristöratkaisuissa. Edelläkävijyys tarkoittaa uusia markkinoita, vientiä ja työpaikkoja.

Uuden ympäristösuojelulain kiistanalaisin kohta on luonnonarvoiltaan poikkeuksellisen arvokkaiden soiden turvaaminen turveteollisuudelta. Tämä tavoite on itse asiassa linjattu jo vuosia sitten valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Arvokkaiden soiden suojelu myös seuraa useaan kertaan vahvistetusta tavoitteesta turvata suomalaisen luonnon monimuotoisuus. Suomessa, erityisesti eteläisessä Suomessa, on luonnontilaisia soita jäljellä enää hyvin vähän. Ennen uutta ympäristönsuojelulakia jäljellä olevien todella arvokkaiden soiden suojelu on vahvistettu koko nykyisen hallituksen hyväksymässä periaatepäätöksessä soiden kestävästä käytöstä.

Poliittisten päätösten lisäksi itse turveteollisuus on useaan kertaan viime vuosina julistanut, että se aikoo suunnata turpeennostoa vain luontoarvonsa jo menettäneille soille, joita meillä kyllä riittää.

Miksi luontoarvot turvaavasta pykälästä on sitten noussut niin kauhea haloo? Suoraan sanottuna, en itse aivan ymmärrä. Oma arvioni myös on, että eduskunta tulee käsittelemään tämä kohdan laissa lopulta aika rauhallisesti ja ymmärtämään, että luontoarvopykälä ennen kaikkea vahvistaa jo lain tasolla jo tehtyjä poliittisia linjauksia soidensuojelusta ja että loppujen lopuksi tuosta pykälästä voi olla apua vastuulliselle turveteollisuudelle, joka jo ajoissa, luvan hakemisen varhaisessa vaiheessa, selvittää halutun alueen luonnontilaisuuden ja uhanalaiset luontotyypit.

Jaa sivu: