— Anni Sinnemäki

Vihreät hereillä vapaakauppaneuvotteluissa

Yhdysvallat ja EU käyvät parhaillaan neuvotteluja laajasta kauppa- ja investointisuojasopimuksesta. Jotkut näkevät näissä neuvotteluissa valtavia mahdollisuuksia ja monet isoja uhkakuvia.

Huolta ovat herättäneet esimerkiksi yritysten edustajien julkilausumat toiveet siitä, että näiden neuvottelujen avulla voitaisiin päästä eroon jo olemassa olevasta ympäristösäätelystä, kuten esimerkiksi EU:n kemikaalilainsäädännöstä, REACH:stä.

Näiden huolten takia jo hyvin varhaisessa vaiheessa vihreät niin Suomessa kuin Euroopan tasolla ovat esittäneet vaatimuksia koskien Euroopan komission neuvottelumandaattia. Suomessa hallituksen kannassa neuvotteluihin todetaan esimerkiksi näin:

”Olennaista Suomelle on, etteivät eurooppalaiset järjestelmät ympäristön, työntekijöiden, terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi ole uhattuina.”

Yksi suurimmista kysymyksistä neuvotteluissa koskee investointien suojaa. On sinänsä hyväksyttävä tavoite, että kukin maa kohtelee ulkomaisia investointeja samoin säännöin kuin kotimaisiakin. Mutta onko todella nykypäivänä realistinen uhka siitä, että joku maa yhtäkkiä yksipuolisesti kansallistaisi jonkun ulkomaisen investoinnin? Tämä uhkahan oli se syy, miksi investointisuojasopimuksia alun perin alettiin laatia.

Investointisuojasopimuksiin liittyvä riitojenratkaisumenettely on ollut epäavointa, ja se voidaan nähdä toimintatapana, jonka yritykset käytännössä pystyvät painostamaan valtioita pidättäytymään esimerkiksi ympäristölainsäädännön kiristämisestä.

Investointisuojasta Suomen kannassa neuvotteluihin todetaan vihreiden ehdotuksesta näin:

”Investointien osalta sopimus ei saa kuitenkaan estää jäsenvaltioiden oikeutta kehittää syrjimättömästi esimerkiksi terveydenhuoltoa, kuluttajansuojaa, työntekijöiden suojelua tai ympäristönsuojelua.”

Tällä hetkellä komissio on aloittanut kolmen kuukauden mittaisen kansalaisten ja järjestöjen kuulemisen investointisuojaa koskien. Komissiokin on ymmärtänyt, että asia kiinnostaa laajasti, eikä tämäntyyppisiä kysymyksiä voi ratkoa suljetuissa kauppavirkamiesten kokouksissa.

Koko ajan laajentuva kansalaiskeskustelu on luonut paineita avata neuvotteluita ja niiden tavoitteita yleisölle. Suomessakin asiasta järjestetään kevään aikana useita seminaareja ja keskusteluja. Ulkoministeriön virkamiehet ovat vakuuttaneet, että mitään ympäristö- tai kuluttajasuojalainsäädännön heikennyksiä ei tulla hyväksymään.

On hyvä, että näin vakuutetaan. Se kertoo siitä, että poliittista painetta on syntynyt. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa yhdelläkään virkamiehellä ei ole pääsyä varsinaisiin neuvotteluteksteihin. Samaan aikaan isolla joukolla eurooppalaisia yrityksiä on oikeus nähdä tekstiluonnoksia kesken neuvotteluiden. Olisiko komissiolla vielä hiukan mietittävää siinä, mitä avoimuudella tarkoitetaan?

Tämä kaikki tarkoittaa myös, että poliittisen keskustelun ja poliittisen paineen pitää jatkua. Ilman realistista uhkaa sopimuksen mahdollisesta kaatumisesta kauppaneuvottelijoilla olisi turhan vapaat kädet.

Poliittisen paineen ylläpitämisestä lupaavat vihreät niin Suomessa kuin Euroopan parlamentissa pitää huolta.

Jaa sivu: