— Anni Sinnemäki

Edessämme vedenpaisumus

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viidennen arviointiraportin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevä julkaistiin eilen.

Paperi on tylyä luettavaa koko ihmiskunnalle. Keskeinen viesti ei ole uusi, mutta se on entistä karumpi ja selkeämpi. Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia riskejä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnille kaikkialla maailmassa.

Raportin lista negatiivisista vaikutuksista on todella karu:

  • Merien lämpeneminen ja happamoituminen ajaa lajeja sukupuuttoon tai sukupuuton partaalle.
  • Ruuantuotanto kärsii globaalisti, ja vuonna 2050 erityisesti köyhimmät väestöryhmät kärsivät vakavasta ruuanpuutteesta.
  • Lukuisat maalla elävät lajit jäävät nopean ilmastonmuutoksen jalkoihin.
  • Merenpinnan nousu ja säiden ääri-ilmiöiden lisääntyminen aiheuttavat hengenvaaraa, loukkaantumisriskejä ja suuria taloudellisia tuhoja sekä haittaavat elinkeinoja.
  • Tulvat aiheuttavat vakavia haittoja rannikkoalueiden kaupungeille.
  • Sään ääri-ilmiöt lisäävät riskiä yhteiskunnan tärkeän infrastruktuurin ja peruspalveluiden tuhoutumisesta.
  • Kuolleisuus, sairastavuus sekä muut haitat lisääntyvät voimistuvien hellejaksojen aikana varsinkin kaupunkien haavoittuvissa väestöryhmissä kuten vanhuksissa ja pienissä lapsissa.
  • Globaali talous kärsii ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista ympäri maailmaa.

Tällaisen listauksen edessä uskoisi paatuneimmankin poliitikon ymmärtävän, että nyt on tehtävä paljon ja äkkiä. Vaikka raportin kuvaamista vaikutuksista pahimmat ovat edessä joidenkin vuosikymmenten päässä, on ilmastopäästöjä leikattava välittömästi, ei vasta seuraavilla vuosikymmenillä. Itse asiassa ilmastopäästöt olisi pitänyt saada laskuun jo viime vuosikymmenellä.

Suomen ympäristökeskuksen professori Tim Carter, joka on yksi raportin kirjoittajista, patistaa päättäjiä lausunnossaan:

”Jos riittäviin päästövähennystoimiin ei ryhdytä, taustalla väijyy pelko siitä, että jotkut muutokset vievät meidät sellaisen kynnyksen yli, ettei kehitystä enää voi kääntää. Tällainen kynnys voisi olla esimerkiksi Grönlannin jäätiköiden peruuttamaton sulamiskehitys.”

Lausunto liittyy ilmastojärjestelmän luonteeseen. Ilmasto ei ole niin sanotusti lineaarinen järjestelmä, jossa jokainen uusi päästötonni aiheuttaisi samansuuruisen lämpenemisen. Sen sijaan ilmastojärjestelmässä on kynnyksiä, joiden ylittäminen saattaa aiheuttaa nopeita muutoksia, ja osa aiheuttaa tilanteita, joita on vaikea tai mahdoton jälkikäteen muuttaa.

Jokainen uusi päästötonni on siis askel tuntemattomaan ja kokoaan suurempi riski. Tästä syystä myös ilmastopäästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti on luonnontieteellisesti erittäin perusteltua.

Melkein vaan sattuu sydämeen, kun ajattelen, miten usein omassa työssäni näen sen valtavan energiamäärän, jota käytetään päästövähennysten torjumiseen ja jarruttamiseen. Ei näin. Meillä on tukuittain keinoja vähentää päästöjä, ja pystymme ottamaan ne käyttöön. Pystymme rakentamaan hyvää yhteiskuntaa samalla kun vähennämme päästöjä. Pystymme luomaan uusia työpaikkoja samalla kun vähennämme päästöjä. Tehdään se.

Jaa sivu: