— Anni Sinnemäki

Venäjästä, Ukrainasta ja Suomen paikasta

Pidin tänään Vihreiden ryhmäpuheen Ukrainan tilanteesta.

Minulle venäjän kieli on ollut ensimmäinen vieras kieli, jonka olen oppinut. Sen kautta olen ensimmäistä kertaa nähnyt maailman jonkun toisin silmin, toisesta näkökulmasta. En usko, että olisin koskaan itse kirjoittanut runoja ilman Anna Ahmatovan tekstejä. Olen seurannut maata pysähtyneisyyden ajasta perestroikan murrokseen ja 1990-luvun toiveikkaan sekavasta vapaudesta Putinin hallinnon askel askeleelta kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuksia kiristävään ja rajoittavaan suuntaan.

Olen aina kuulunut siihen joukkoon joka sanoo, että Venäjää tulee ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää. Ehkä sitä surullisemmalta tuntuu, että vaikka kuinka ymmärtäisi, mitään, mitä voisi hyväksyä, ei nyt ole silmien edessä. Oman etupiirin laajentaminen suvereenin valtion alueelle sotavoimin Euroopassa on kansainvälisen oikeuden vastaista. Se ei ole hyväksyttävää mistään lähtökohdasta.

Ukrainan ongelmat ovat moninaiset ja syvät. Ukrainan kriisi ei kuitenkaan johtunut siitä, että venäjänkielistä väestöä olisi siellä sorrettu tai kohdeltu kaltoin. Venäjän kielen ja venäjänkielisten aseman turvaaminen on toki yksi tärkeä kysymys kriisin jälkeisessä Ukrainassa, mutta kielellisen ryhmän kaltoin kohtelu ei ole tämän kriisin syy. Euroopan unionin yksi tärkeimmistä tehtävistä on antaa oma panoksensa siihen, että korruptoitunut ja köyhä Ukraina voisi uudistaa talouttaan ja julkista hallintoaan siedettävälle tai normaalille tasolle.

Suomi on Ukrainan lailla Venäjän naapuri ja meidän kannattaa katsoa tätä kriisiä välillä aika henkilökohtaisesti. Mikä meitä erottaa Ukrainasta? Lukemattomat asiat: paikka historiassa, se, että emme olleet osa Neuvostoliittoa, talous. Ehkä tärkeimpänä erottavana tekijänä voi pitää jäsenyyttä Euroopan unionissa. Se määritteli paikkamme läntiseen Eurooppaan. Ilman jäsenyyttä olisimme nyt äärimmäisen epävarmassa asemassa Euroopassa.

Vihreät näkevät, että jäsenyys EU:ssa on vakauttanut asemamme turvallisuuspoliittisesti, että me olemme yksi niistä maista, jotka tässä mielessä olemme saaneet jäsenyydestä eniten hyötyä. Tämä on yksi syy, miksi Suomen kannattaa edistää aktiivisesti unionin yhteistä ja yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Me emme voi vastata kriisiin sotilaallisella voimalla. Meidän täytyy etsiä reittiä ulos pakotteiden, niiden muodostaman paineen ja neuvotteluyhteyden avaamisen suunnalta. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, mistä Venäjä neuvottelisi, kun se edistää päämääriään toisin keinoin. Ukrainan taloudellinen tilanne on tietenkin heikentynyt kriisin aikana, poliittiset jännitteet kasvavat ja sota muodostaa jakolinjoja, joita on vaikea korjata, tappaa ihmisiä, joita ei saada takaisin.

Tästä kaikesta huolimatta Suomen tulee kaikin sen käytössä olevin keinoin etsiä reittiä takaisin kohti rauhantilaa, vakautta ja valtiollisen suvereniteetin kunnioitusta.

Lue koko ryhmäpuheenvuoro täältä.

Jaa sivu: