— Anni Sinnemäki

Lakialoite nautojen olojen parantamisesta

Tämän hallituskauden suurimpia pettymyksiä on ollut odotetun eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen täydellinen lässähtäminen. Kesän 2011 hallitusneuvotteluissa sovittiin, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan tällä hallituskaudella eläinten hyvinvoinnin tilan parantamiseksi. Mitään ei ole kuitenkaan saatu valmiiksi vajaassa neljässä vuodessa. Uudistus on viivästymässä merkittävästi, eikä ole tulossa valmiiksi tämän vaalikauden aikana. Myöskään uudistuksen kunnianhimon tasosta ei ole enää mitään varmuutta, sillä lakia valmistelleiden työryhmien työ on yllättäen lopetettu kesken.

Voimassa oleva eläinsuojelulaki on säädetty 1990-luvulla. Tämän jälkeen on saatu merkittävästi lisää tutkimustietoa eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja tarpeista. Nykytiedon valossa merkittävimpiä puutteita eläinten hyvinvoinnissa on havaittavissa tuotantoelämillä. Tämän vuoksi olisi tärkeää uudistaa lakia ainakin siten, että se tuo pikaisesti parannuksia niiden oloihin.

Olen eilen jättänyt lakialoitteen nautojen olojen parantamisesta. Nautojen lajityypillisen käyttäytymisen ja liikkumisvapauden mahdollistamiseksi aloitteessa esitetään nautojen pitämistä parsinavetoissa kiellettäväksi siirtymäajalla vuoteen 2030 mennessä. Tuohon vuoteen mennessä toiminnassa olevat navetat tulisi muuttaa pihattonavetoiksi tai lopettaa. Parsinavetassa kaulastaan kiinni kytkyessä olevan naudan liikkumismahdollisuudet ovat mitättömät. Lisäksi lehmien koko on jalostuksen tuloksena voimakkaasti kasvanut ja parret ovat nykylehmien elinpaikoiksi usein auttamattomasti liian pieniä. Pihattonavetat ovat lehmille selvästi parsinavettaa lajinmukaisempi ympäristö. Pihatossa lehmät saavat vapaasti liikkua makuuparsien, ruokintatilan ja lantakäytävän välillä sekä seurustella keskenään.

Parsinavetoiden kieltäminen siirtymäajalla olisi luontevaa eurooppalaista ja pohjoismaista eettistä kehitystä, jossa tunnustetaan eläinlajien tarpeet, oikeudet ja arvo yksilönä. Muualla Euroopassa parsinavetoista ollaan luopumassa. Ruotsissa valmistellaan eläinsuojelulain uudistusta, jonka yhteydessä parsinavetoista ollaan luopumassa siirtymäajalla. Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen kiellettiin vuonna 2010. Norjassa uusia parsinavettoja ei saa enää rakentaa, ja kaikista parsinavetoista luovutaan vuoteen 2034 mennessä. Itävallassa on vuodesta 2007 alkaen tarvittu erillislupa parsinavettaan.

Lisäksi aloitteessa esitetään, että vasikoille tehtävän nupoutuksen yhteydessä kivunlievitys ja -hoito muuttuisivat lakisääteiseksi. Nupoutuksessa vasikan päätä poltetaan kuumalla raudalla. Se aiheuttaa eläimelle kolmannen asteen palovammat ja estää sarvien kasvun. On sanomattakin selvää, että toimenpide on äärimmäisen kivulias. Suomen Eläinlääkäriliitto ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta suosittelevatkin, että vasikka rauhoitetaan toimenpidettä vasten, sarviaiheisiin tehdään paikallispuudutus ja vasikalle annetaan toimenpiteen jälkeen tulehduskipulääkettä.

Vasikan pitoa yksittäiskarsinassa ilman lääketieteellistä syytä esitetään myös rajoitettavaksi korkeintaan yhteen viikkoon. Pientä vasikkaa saa nykylain mukaan pitää yksin jopa kahdeksan viikkoa, vaikka eläimet luonnossa eläisivät pienissä perhelaumoissa.

Aloitteessa esitetään lisäksi laidunnus- ja jaloitteluvelvoite muuttuvaksi koskemaan kaikkia nautoja. Nykyisin pihattonavetoiden naudoilla ei ole lainkaan oikeutta ulkoiluun, vaan niitä voi pitää sisällä niiden koko elämän ajan. Ulkoilun ja laidunnuksen on havaittu parantavan lehmien hyvinvointia. Tällä hetkellä kuitenkaan huomattava osa suomalaisista naudoista ei pääse elämänsä aikana lainkaan laitumelle tai muuten ulos.

Tuotantoeläimet elävät koko elämänsä ihmisen niille tarjoamissa olosuhteissa, joten ihmisen toiminnalla on suuri merkitys niiden hyvinvoinnille. Eläinsuojelulain tavoitteena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Nykylainsäädännöllä nämä periaatteet eivät toteudu nautojen osalta riittävällä varmuudella.

Olen aloittanut työni kansanedustajana vuonna 1999. Kuluva vaalikausi on minulle ensimmäinen, jonka aikana eläinten olosuhteisiin ei tehdä hallituksen toimesta mitään parannuksia. Tämä on sääli paitsi eläinten itsensä, myös maa- ja metsätalousministeripuolue Kokoomuksen kannalta, sillä sen riveissä on paljon yksittäisiä kansanedustajia, joille eläinten hyvinvointi on tärkeä kysymys. Silti kokoomusministerit Jari Koskinen ja Petteri Orpo eivät ole saaneet aikaan senkään vertaa parannuksia, kuin ministeri Sirkka-Liisa Anttilan aikana. Eläimet ansaitsevat parempaa.

 

Jaa sivu: