— Anni Sinnemäki

Lisää keinoja monimuotoisuuden turvaamiseen

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja sukupuutot lisääntyvät ennenäkemättömällä vauhdilla. Duken yliopiston tutkimuksen mukaan maapallolla on parhaillaan käynnissä kuudes suuri sukupuuttoaalto: uhanalaiset kasvit ja eläimet ajautuvat sukupuuton partaalle ainakin tuhat kertaa nopeammin kuin ennen ihmiskunnan syntymistä. Tutkijat arvioivat, että sukupuutoille on pääasiassa syynä ihmisten aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen. Biodiversiteetin häviäminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin ilmastonmuutos. Tuhoa ei voida kokonaan pysäyttää, mutta muutoksia voidaan hidastaa jättämällä tilaa muillekin lajeille kuin ihmiselle.

Monimuotoisella luonnonympäristöllä on suurta merkitystä myös ihmisille, todennäköisesti paljon suurempaa kuin nykytiedon valossa vielä aavistammekaan. Tari Haahtelan ja Ilkka Hanskin tutkimusryhmä julkaisi kaksi vuotta sitten kansainvälisestikin uraauurtavan tutkimuksen, joka osoitti lajirikkaan luonnonympäristön vaikuttavan voimakkaasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus lisää ihmisen ihon bakteerivalikoimaa, vahvistaa puolustusta ja vähentää allergiaherkkyyttä. Todennäköisesti luonnonympäristön merkitys kytkeytyy jollakin tavalla myös suolistosairauksiin, diabetekseen, neurologisiin häiriöihin, ylipainoon ja jopa masennukseen. Tutkijoiden mukaan näiden tulosten perusteella on syytä pohtia luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vaikutuksia allergioihin ja kansanterveyteen.

Monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen on sitouduttu maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä. Tavoite oli tarkoitus saavuttaa alun perin vuoteen 2010 mennessä, joten sen saavuttamisella alkaa olla kiire. Tämän tärkeän tavoitteen saavuttamista Suomessa edistäisi, mikäli monimuotoisuutta köyhdyttävän toiminnan aiheuttaja olisi velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Velvoite kompensoida tuhoamaansa monimuotoisuutta siirtäisi luonnonsuojelun rahoitusta veronmaksajilta niille, jotka suojelun tarpeen aiheuttavat. Parhaimmillaan kompensointivelvollisuus lisää suojeltua luontoa ja suojeluun käytettäviä varoja sekä ohjaa etsimään luontoarvoiltaan mahdollisimman vähäisiä alueita sellaiselle toiminnalle, joka luontoa tuhoaa. Kompensointivelvollisuuden puuttuessa ei tällä hetkellä ole sellaista kannustetta, joka ohjaisi vahingoittamaan luontoa siellä, missä luontoarvot ovat vähäisemmät.

Monimuotoisuutta kompensoivassa ”Ei nettovahinkoa luonnolle” (No Net Loss) –periaatteessa maankäyttöä muuttaville ja luonnon monimuotoisuutta vähentäville hankkeille määrätään kompensaatiovelvoite, jossa haitta tulee korvata vähintään siinä laajuudessa kuin sitä aiheutetaan, jolloin monimuotoisuuden tila säilyy vähintään ennallaan tai paranee. Monimuotoisuutta heikentävälle hankkeelle myönnettävän luvan ehtona haitan aiheuttaja velvoitetaan tuottamaan vastaava ”monimuotoisuushyöty”. Kompensaatio on suojelua täydentävä toimenpide – sen käyttöä tulee edeltää haitan välttäminen ja minimointi. Kompensaation ei tule mahdollistaa erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden käyttöä toimintaan, joka on niiden suojelutavoitteiden vastaista.

Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus on kuluvan vuoden syyskuussa julkaissut selvityksen luontoarvopankkien soveltuvuudesta Suomeen. Sen mukaan luontoarvopankkimekanismi voisi olla yksi keinoista, jolla luonnon monimuotoisuuden vähentämistä voitaisiin Suomessa estää tai hidastaa. Suomella on PTT:n mukaan monia hyviä edellytyksiä mekanismin käyttöönotolle, kuten kokemusta ennallistamisesta ja kunnostamisesta, paljon saatavilla olevaa ekologista tietoa sekä Metsähallitus, jonka toimenkuvaan luontoarvopankkitoiminta voisi sopia.

EU-maissa Natura 2000 –alueita laajempi kompensaatiovelvoite on voimassa ainakin Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Maailmanlaajuisesti kompensaatiomenettely on käytössä noin 40 maassa. Esimerkiksi Saksan luonnonsuojelulaki edellyttää, että kaikissa rakennushankkeissa luonnonarvoille ja maisemalle aiheutuvat haitat on joko lievennettävä tai korvattava. Suomen lainsäädäntö edellyttää luonnolle aiheutuvien haittojen välttämistä ja minimointia, mutta ei tällä hetkellä mahdollista sitä, että lupa-arvioinnissa otettaisiin huomioon ekologisen kompensoinnin mahdollisuus.

Olen jättänyt ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasoselle kirjallisen kysymyksen siitä, voitaisiinko Suomessa harkita luonnon monimuotoisuutta suojeleva kompensaatiomekanismin käyttöönottoa. 

 

Jaa sivu: