— Antero Vartia

Suomi ei vähennä kokonaispäästöjään, vaikka ihmiskunnalta on aika loppumassa

Suomen luullaan olevan ilmastonmuutoksen mallioppilas. Todellisuus on valitettavasti toinen.

Eduskunta käsitteli tänään Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa, “Kohti ilmastoviisasta arkea”.

Ilmastolinjauksissaan hallitus on jämähtänyt tiukasti menneisyyteen. Päästövähennystoimet perustuvat valtaosin metsien lisääntyviin hakkuisiin ja bioenergiaan, vanhaan tuttuun teollisuuteen ja teknologiaan. Uusia energiaratkaisuja taas ei uskalleta kunnolla edistää.

Samaan aikaan Suomella on menossa ennennäkemätön lobbauskampanja EU-tasolla, kuten olemme mediastakin saaneet lukea. Tästä ovat hyvin kirjoittaneet vihreiden varapuheenjohtaja Veli Liikanen sekä Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala. Lyhyesti sanottuna Suomi ajaa metsäteollisuuden etua ilmaston kustannuksella.

Tämä kaikki johtaa siihen, että Suomi ei vähennä kokonaispäästöjään ollenkaan vuoteen 2030 mennessä.

Voidaankin oikeutetusti kysyä, kannustaako Suomen investointiympäristö radikaaleihin vähähiilisiin innovaatioihin, kiertotalouteen ja kulutuksen vähentämiseen. Vai olemmeko jälleen edistämässä vanhoja ratkaisuja?

Turvetta verotetaan edelleen kevyesti, vaikka sen ilmastovaikutus on pahempi kuin kivihiilen. Yrityksille luotiin juuri uusi saastutustuki päästökauppakompensaation muodossa. Fossiilisen energian verotuet yltävät satoihin miljooniin. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotukia on leikattu.

Sääntely ja verotus tulee ohjata osoittamaan oikeaan suuntaan. Meidän pitäisi edistää älyverkkoja, energiansäästöä, lämpöpumppuja, energian varastointia, aurinkoa ja tuulta - ei niitä ratkaisuja, jotka lisäävät ilmastopäästöjä edes lyhyellä aikavälillä. Saastuttamisen tuet tulee yksinkertaisesti lopettaa. Ilmastonmuutoksen torjumisen resursseja tulee lisätä.

Liian usein jumiudumme puolustamaan vanhan teollisuuden etuja uusien päästöjä vähentävien ratkaisujen kustannuksella. Jos panostaisimme reilusti puhtaisiin teknologioihin, Suomen vaikutus energiamarkkinoihin voisi olla samaa luokkaa kuin Nokian vaikutus kännyköiden maailmanlaajuiseen kehittymiseen. Osaamista meillä on.

Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka olisi myös Suomen talouden ja elinkeinoelämän etu. Saatamme astua vanhan teollisuuden varpaille, mutta samalla syntyy jotain uutta. Ei tule kenellekään uutisena, että päästövähennyksillä on kova kiire.

Unohdamme usein, mikä on todellinen uhka taloudellemme. Se on ilmastonmuutos, ei sen torjunta. Toimimme globaalissa markkinataloudessa eikä meillä ole mitään keinoja välttyä ilmastonmuutoksen ikäviltä seurauksilta.

Ilmastonmuutoksen suurin uhka on sen synnyttämät levottomuudet, sodat ja kansainvaellukset. Jos maailma sotii, ei suomalaisella elinkeinoelämälläkään mene kovin hyvin.

Ilmastopolitiikan onnistuminen ratkaisee, mikä on koko ihmiskunnan tulevaisuus. Pahimmillaan koko sivilisaatiomme romahtaa. Tätä taustaa vasten oikeiden päätösten ja isompien reformien tekemisen pitäisi olla helppoa.

Maailman tulevaisuus on kiinni meidän poliitikkojen tekemistä päätöksistä. Me emme saa paeta tätä vastuuta. Siksi kannustan hallitusta huolehtimaan valtionvelan lisäksi ilmastovelasta, jota emme saa jättää lapsillemme.