— Ari Heikkinen

Virolaisilla tukalat ajat

Ari Heikkinen blogikuva100pxPronssisoturin siirto on aiheuttanut uhkaavan tilanteen Tallinnassa ja laajemminkin Virossa, varsinkin Itä-Virossa. Osa venäläisvähemmistöstä on raivoissaan heille tärkeän symbolin, fasismin nujertamisen ja voitokkaan sodan muistomerkin, siirtämisestä syrjäisempään paikkaan ja protesti on purkautunut mellakointina ja hulinointina. Virolaisille muistomerkki on puolestaan symboloinut neuvostomiehitystä ja synkkää sorron aikaa - vapaus koitti vasta alle 20 vuotta sitten ja haavat ovat edelleen arat.

- On kuitenkin syytä huomata, että liikkeellä on sittenkin ollut aika pieni osa venäläisvähemmistöstä. Olisikohan niin, että venäläisväestökin on pääosin tyytyväisiä kehitykseen Virossa ja sitoutunut rakentamaan maassa hyvinvointia ja hyvää elämää? On selvää, että venäläistaustaisen väestön sulautuminen Viron kansaan on kesken ja aika nopeasti se olisikin tapahtunut, jos nyt olisi jo valmista. Virolaisten on yhdessä käytävä menneisyyttään läpi ja historia on kirjoitettava vielä uusiksi ennen kuin kansakunta on valmis hyväksymään sen kaikille yhteisenä.

Keskustelin asiasta alkuviikosta ennen kuin tilanne oli kärjistynyt Viron vihreiden kansanedustajan Valdur Lahtveen kanssa ja hän oli jo silloin huolissaan siitä, mitä siirtosuunnitelmista seuraa. Eilisten tietojen mukaan Viron vihreät kuitenkin antavat tukensa Viron hallituksen toimille.

Suomen hallitus on ollut varovainen, ehkäpä hyvä niin. Vanhanen on keskustellut tilanteesta Ansipin kanssa ja julkisuuteen todennut, että virolaiset kykenevät hoitamaan tilanteen itse. Toivoa sopii. Toukokuun 9. päivä on Venäjällä voiton päivä ja pelkäänpä, että tämä skisma voi huipentua silloin uusina mielenilmauksina.
Jaa sivu: