— Bella Forsgrén

Sateenkaariperheet vanhemmuuslakiin

Kuva Bella Forsgrenista

Sateenkaariperheiden oikeuksien edistäminen on vanhemmuuslain uudistamisen keskeinen tavoite.

Eduskunnan HLBTI-verkosto jätti perjantaina 7.2.2020 eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen siitä, kuinka uuden vanhemmuuslain valmistelussa otetaan huomioon sateenkaariperheet. Verkoston puheenjohtajana allekirjoitin kirjallisen kysymyksen ensimmäisenä.

Viime aikojen syntyvyyskeskustelussa ovat Suomen monimuotoiset perheet jääneet helposti varjoon. Julkisen keskustelun lähtökohtana tulisi olla, että jokainen perheistä on omanlaisensa, arvokas ja jokaisella perheellä on oikeus tavoitella toivomaansa lapsilukua. Tämän tulisi näkyä myös lainsäädännössä – ja käytännössä erilaisten perheiden yhdenvertaisena mahdollisuutena tulla juridisesti tunnustetuksi sekä saada perhepalveluja.

Sateenkaariperheissä yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön: tällaisia perheitä ovat muun muassa transihmisten lapsiperheet, nais- ja miesparien perheet, apilaperheet, sateenkaariuusperheet ja monikkoperheet eli useamman kuin kahden vanhemman perheet.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että kuluvan hallituskauden aikana äitiys- ja isyyslaki yhdistetään molemmat lait kattavaksi vanhemmuuslaiksi. Sateenkaari- ja ihmisoikeusjärjestöt tukevat tavoitetta.

Tavoitellut muutokset saattavat tuntua teknisiltä, mutta niillä on iso vaikutus perheiden elämään. Monissa perheissä eletään tällä hetkellä tilanteessa, jossa vanhemmuuden juridisen vahvistuksen puute aiheuttaa hankalia tilanteita tai vääränlainen merkintä esimerkiksi väestötietojärjestelmissä altistaa syrjinnälle.

Vaakakupissa painaa ennen kaikkea lasten etu. Jokaisella lapsella on nimittäin oikeus syrjimättömyyteen perhetaustansa perusteella. Esimerkiksi Sateenkaariperheet ry jätti juuri Sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon väestötietojärjestelmän vanhemmuusmerkinnöistä – lausunnossa järjestö vetosi erityisesti lasten etuun.

Oikeanlainen merkitä vanhemmuudesta väestötietojärjestelmässä vahvistaisi lapsen oikeudellisen suhteen kaikkiin vanhempiin, joita voisi olla jatkossa siis enemmän kuin kaksi. Käytännössä tämä varmistaisi lapsen oikeuden esimerkiksi elatukseen tai yhteydenpitoon vanhempaansa.

Toisaalta uuden vanhemmuuslain tulisi mahdollistaa, että lapsen suhde vanhempiinsa merkitään väestötietojärjestelmään tavalla, joka ei paljasta arkaluontoista tietoa eikä altista lasta syrjinnälle. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien lasten vanhempien suhde lapseen merkitään vanhemmuutena, ilman viittauksia sukupuoleen tai mahdollisesti korjattuun sukupuoleen.

Ongelmia tuottaa erityisesti se, että nykyisellään Suomen laki ei mahdollista sukupuolen juridiseen korjaamiseen liittyvien sukupuolitettujen vanhemmuusmerkintöjen korjaamista. Rekistereihin voi jäädä merkintä vanhemman syntyessä määritellystä sukupuolesta, vaikka juridinen sukupuoli olisi eri.

Viime päivinä julkistetun perhevapaauudistuksen myötä on julkisuudessa esiintynyt kommentointia, että erinäiset henkilöt aikovat tulevaisuudessakin kutsua itseään isäksi tai äidiksi. Huomion arvoista on, että mikään nyt kaavailluista muutoksista ei estä tätä.

Vanhemmuuden merkitseminen väestötietojärjestelmään yksinkertaisesti vanhemmuutena ei tarkoita isyyden ja äitiyden kategorioiden häviämistä arkielämässä. Lait eivät puutu siihen, miten ihmiset kokevat vanhemmuuden.

Lakimuutoksen ensisijaisena tavoitteena tulee olla, että jatkossa väestötietojärjestelmään tehdyt merkinnät eivät sisältäisi arkaluontoista tietoa vanhemman transtaustasta. Näin ne eivät myöskään altistaisi lasta eikä vanhempaa tarpeettomasti syrjinnälle.

Toisaalta uusi merkintätapa kunnioittaisi myös muunsukupuolisia henkilöitä – vanhempi kun on vanhempi, edustaa hän mitä sukupuolta tahansa.