— Emma Kari

Hallitus jättää sotaa pakenevien ihmisten auttamisen vapaaehtoisuuden varaan

Emma Kari

Hallitus on tänään linjannut suhtautumistaan siihen järkyttävään humanitaariseen katastrofiin joka on meneillään EU:n rajoilla. Miljoonat ihmiset maksavat kovaa hintaa kansainvälisen yhteisön kykenemättömyydestä estää ihmisoikeusloukkauksia ja sotia sekä torjua ilmastonmuutosta. Maailman 60 miljoonasta pakolaisesta lähes 90 prosenttia asuu köyhissä kehitysmaissa. Suomeen saapuu alle prosentti kaikista EU-maihin tulleista turvapaikanhakijoista. Silti hallitus ei tarjoa humanitaarisuutta, vaan vapaaehtoisuutta ja lisäkiristyksiä.

Suomi haluaa torpata komission ehdottaman velvoittavan yhteisvastuun turvapaikanhakijoiden auttamisesta. Suomi on myöntänyt, että järjestelmää tarvitaan ja ottaa vastaan 2 400 ihmistä, mutta vapaaehtoisesti. Suomi ei halua pysyvää vastuunjakoa. Tätä logiikkaa on vaikea ymmärtää muuna kuin perussuomalaisten tarpeena pelastaa kasvonsa. Suomi siis vaikeuttaa ja hidastaa EU:n päätöksentekoa tämän kriisin helpottamisessa sisäpoliittisista syistä. Näin Suomi asettuu EU:ssa Puolan, Romanian, Unkarin ja Slovakian kanssa samaan ryhmään.

Samalla Suomi haluaa jatkaa sitä järjetöntä turvapaikanhakijoiden pallottelua jäsenmaiden välillä, jota tehdään ns. Dublinin sopimukseen vedoten. Rajavaltiot kuten Kreikka, Italia ja Unkari vastaanottavat suurimman osan EU:n alueelle pakenevista ihmisistä. Suomen olisi seurattava Saksan esimerkkiä, jotta turvapaikanhakijoita ei palautettaisi ainakaan niihin maihin, joissa heidän oikeudenmukaista kohteluaan ei voida varmistaa. Kreikan, Italian ja Unkarin vankileirejä muistuttavista vastaanootokeskuksista raportoidaan jatkuvasti epäinhimillisistä oloista, joissa edes pienten lasten hyvinvointia ei voida taata.

Hallituksen riveistä toistellaan nyt jatkuvasti, että Suomen ei pitäisi joutua ottamaan sotaa pakenevia ihmisiä vastaan, vaan heitä pitäisi auttaa paikan päällä. Samaan aikaan hallitus on juuri leikannut kehitysyhteistyöstä lähes puolet ja nämä leikkaukset koskevat myös humanitaarista apua. Humanitaarista työtä tekevien järjestöjen rahoituksesta leikataan yli 40 prosenttia. Nämä leikkaukset vähentävät juuri sitä paikan päällä tehtävää auttamista ja voivat pakottavat ihmiset liikkeelle lähialueitaan. Puheet siitä, että sotia ja kriisejä pitäisi olla torjumassa kuulostavat absurdeilta Suomen hallitukselta, joka on juuri vähentänyt Suomen kriisinhallinnan rahoitusta jopa viidenneksen.

Hallitus puhuu myös perheen yhdistämisen vaikeuttamisesta, vaikka perheenjäsenten pääseminen toistensa luokse on Suomessa jo tehty lähes mahdottomaksi. Vuonna 2013 ainoastaan yksi lapsi sai huoltajansa luokseen. Perheillä on oikeus pysyä yhdessä, se myös helpottaa kotoutumista. Perheiden yhdistämisiä pitäisi helpottaa, jotta perheenjäsenet eivät joutuisi turvautumaan salakuljettajiin ollakseen yhdessä. Meidän pitäisi olla luomassa laillisia keinoja päästä Eurooppaan ja Suomeen. On käsittämätöntä, että juuri naisilta ja pieniltä lapsilta halutaan sulkea ovet turvaan.

Sotaa pakenevien ihmisten auttamista ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan, eikä kriisin helpottamista saa hidastaa yksittäisten puolueiden huoli omasta kannatuksestaan. Suomi tarvitsee nyt sellaista vennamolaista johtajuutta, jota Merkel osoittaa Saksassa ja Juncker EU:ssa. Me pystyimme asuttamaan lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista vaikeina aikoina. Nyt evakkohistoria on osa Suomen menestystarinaa. Me pystymme samaan nyt, kun maailmassa on meneillään pahin humanitaarinen hätä sitten toisen maailmansodan.