— Emma Kari, Olli-Poika Parviainen

Loppu lähisuhdeväkivallalle – vaikenemisen aika on ohi

Emma Kari, Olli-Poika Parviainen

Vihreiden kansanedustajat Emma Kari ja Olli-Poika Parviainen vaativat lähisuhdeväkivallan torjumiseksi turvakotipaikkojen määrän lisäämistä, matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalvelujen turvaamista sekä lisää resursseja seksuaalista väkivaltaa ennaltaehkäisevään työhön. YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää vietetään sunnuntaina 25.11.

Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuisesti painava ihmisoikeuskysymys. Se on myös suomalaisen yhteiskunnan häpeätahra.

Väkivalta ilmenee ihmissuhteissa eri tavoin riippuen osallisten elämäntilanteesta, iästä ja ajattelutavoista. Joskus väkivalta alkaa niin hienovaraisena, että sitä on vaikea tunnistaa väkivallaksi. Väkivalta voi alkaa esimerkiksi nimittelynä, taloudellisena rajoittamisena tai ihmissuhteista eristämisenä.

Suomi on EU:n toisiksi turvattomin maa naisille. Euroopan Unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 18-74-vuotiaista suomalaisista naisista on joutunut nykyisen tai entisen kumppanin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Nuoret naiset ovat tutkimusten mukaan väkivallan erityinen riskiryhmä. Tasa-arvobarometrin 2017 mukaan yli puolet 15–35-vuotiaista naisista oli kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana.

Resurssit naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ovat Suomessa edelleen aivan liian pienet. Turvakotipaikkojen määrä ei vastaa suosituksia eikä todellista tarvetta. Turvakoteja on liian harvassa ja välimatkat ovat liian pitkiä. Euroopan Neuvoston mukaan turvakotipaikkoja pitäisi olla yksi 10 000 asukasta kohti. Suomessa paikkoja pitäisi olla yli 500, kun niitä on tällä hetkellä vain 179. Vuonna 2016 yli 1200 naista ja lasta jouduttiin käännyttämään turvakotien ovilta.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu kaikissa kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja ikäluokissa. Viranomaisten kyvyssä tunnistaa ja kohdata väkivallan uhreja on edelleen parannettavaa. Tämä koskee erityisesti vähemmistöryhmiä, kuten maahanmuuttajanaisia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja vammaisia naisia, jotka kohtaavat rakenteellisia esteitä hakeutuessaan palveluiden piiriin.

Joka kolmas väkivaltaa kokeneista naisista ei kerro kokemuksistaan kenellekään. Vain joka kymmenes väkivaltatapaus tulee poliisin tietoon. Matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalvelujen jatkuvuus ja saavutettavuus on turvattava. Julkisen ja kolmannen sektorin palveluiden kehittämistä on tuettava. Seksuaalisen väkivallan uhrien matalan kynnyksen palveluiden saatavuutta on parannettava ja huolehdittava seksuaaliväkivallan uhreille suunnatun Seri-tukikeskuksen toiminnan laajentamisesta koko maahan. 

Palveluja on tarjottava paitsi väkivaltaa kokeneille, myös sitä tehneille. Väkivallan vastaista työtä tulee kohdentaa väkivaltataipumuksia itsessään tunnistaville, kaikki sukupuolet huomioiden. Lisäksi yleistä häpeän ja vaikenemisen kulttuuria on murrettava.

Seksuaalisen väkivallan torjumiseksi voidaan tehdä myös lainsäädännöllisiä toimia. Erityisen hyvä esimerkki on raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumukseen perustuvaksi. Asiaa ajava Suostumus2018-kansalaisaloite sai kokoon 50 000 nimeä ja samansisältöinen lakialoite on jätetty myös eduskunnassa.

Tällä hetkellä rikoslain mukaan kyse on raiskauksesta silloin kun uhria vastaan on käytetty väkivaltaa tai uhattu sillä. Aloite taas lähtee siitä, että kyse on raiskauksesta aina, kun seksille ei ole saatu lupaa. Sillä tiedämme, että raiskaustilanteessa moni uhri jähmettyy eikä raiskaajan tarvitse edes uhata väkivallalla.

Määrittelemällä raiskaus suostumuksen puutteen kautta voidaan varmistaa, että uhrit saavat oikeutta ja että jokaisen ihmisen oikeutta päättää omista rajoistaan kunnioitetaan.

Väkivaltaa torjutaan myös puuttumalla esimerkiksi verkkovihaan, jolla on usein vahva yhteys sukupuoliperustaiseen väkivaltaan. Jokaisella on oikeus turvalliseen tilaan myös netissä.

Tarvitsisimme lisää resursseja seksuaalista väkivaltaa ennaltaehkäisevään työhön. Nuorille on opetettava jo varhain, millainen on terve ja toisaalta epäterve parisuhde. Jokaisella on oikeus omiin rajoihinsa kaikissa tilanteissa sekä oikeus saada tukea niissä tilanteissa, joissa näitä rajoja on rikottu.

Emma Kari
Olli-Poika Parviainen