— Emmi Riikonen

Hallituksen rivit natisivat, kun piti vastata ihmisten hätään

Olli-POika Parviainen ja Johanna Karimäki

Eduskunnassa on tänään käsitelty EU-komission ehdotuksia siitä, miten Välimereen akuuttiin inhimilliseen kriisiin vastataan. Vain tovi sen jälkeen, kun hallituksen ministerit olivat muodostaneet asiaan nihkeän kantansa, hallituspuolue perussuomalaisten kansanedustaja halusi vielä riitauttaa samaisen kannan. Ehdotus kun ei ollut kuitenkaan riittävän nuiva.

Vihreät, Vasemmisto ja RKP halusivat puolustaa EU:n reilua ja tolkullisesti järjestettyä vastuuta Euroopasta turvaa hakevista ihmisistä. Jäimme kuitenkin hallinto- ja suuren valiokunnan äänestyksissä vähemmistöön.

Siirtolaisten tilanne Välimerellä on niin poikkeuksellinen ja vaikea, että EU:ssa halutaan ottaa käyttöön hätätilamenettely. Kun jäsenmaissa päivitellään ihmisten vastaanottamisesta koituvia kustannuksia, on syytä muistaa, mistä oikeastaan on kyse: tuhansista mereen hukkuvista ja sadoista tuhansista turvaa Euroopasta hakevista ihmisistä. Erityisesti Syyrian ja Eritrean tilanteet pakottavat ihmisiä pakoon kodeistaan. Sota, sorto ja hätä, joita Eurooppaan paetaan, ovat niin hurjia, että niitä on vaikea meidän edes täysin ymmärtää. Rankkoja ovat myös toimet, joihin ihmiset ovat valmiita turvautumaan niitä pakoon päästäkseen. Siirtolaisten joukossa on myös paljon lapsia.

Ylivoimaisesti suurin osa turvapaikanhakijoista saapuu nyt Italiaan ja Kreikkaan. Onkin välttämätöntä edes hieman tasata vastuuta ihmisten vastaanottamisesta. Kyse ei ole vain tasapuolisuudesta jäsenmaiden kesken. Pienempi määrä ihmisiä useampaan maahan myös kotoutuu yhteiskuntaan paremmin kuin iso joukko muutamaan yksittäiseen maahan. Se on sekä ihmisten itsensä että jäsenmaiden etu. Noin 40 000 ihmisestä Suomeen ehdotetaan sijoitettavaksi vuosien kuluessa yhteensä vajaat 800 ihmistä. Se ei ole paljon.

Hallitus joutui jumppaamaan yhteistä kantaansa pitkään. Vielä eilen torstaina eduskunnan täysistunnossa ei voinut olla varma, olivatko pääministerin sijaisena toiminut Timo Soini ja sisäministeri Orpo samassa hallituksessa, kun he vastasivat kysymykseen aiheesta. Lopulta hallitus päätyi suhtautumaan asiaan varsin nihkeästi.

Ensinnäkin hallitus haluaa, että uudelleensijoittuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhteiset ja tässä poikkeustilanteessa sitovatkin säännöt olisivat kuitenkin tarpeen. Ne vähentäisivät jäsenmaiden houkutusta siirtää vastuu tilanteesta sen kuuluisan ”jonkun muun” harteille. Sitovat säännöt johtaisivat siihen, että myös esimerkiksi Itä-Euroopan maat ottaisivat enemmän vastuuta ihmisten vastaanottamisesta. Mahdotonta ei ole sekään, että jonain päivänä Suomeen pyrkisi lyhyessä ajassa huomattavan suuri joukko turvapaikkaa hakevia. Silloin saattaa hätätilamenettelyn toimivuudesta olla iloa.

Toisekseen hallitus haluaisi lukea Euroopan sisällä uudelleen sijoittuvat turvapaikanhakijat pakolaiskiintiöön. Tämä veisi pohjaa koko uudelleen sijoittamisen idealta: tasata vastuuta Euroopasta turvaa hakevista ihmisistä kokonaisuutena.

Akuutin ongelman lisäksi meillä on käsissämme myös kroonisia pulmia. Pitkällä aikavälillä haasteen hoitaminen edellyttää parempia reittejä hallittuun, turvalliseen ja lailliseen maahantuloon sekä edelleen maahantulijoiden kotouttamiseen. Ennen muuta EU:n ja Suomen pitää puuttua ongelmien alkusyihin eli panostaa mm. humanitääriseen apuun, demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksien toteutumiseen lähtömaissa. Kehitysavun jättileikkaukset sopivat huonosti yhteen tämän tavoitteen kanssa.

Johanna Karimäki
Olli-Poika Parviainen