— Emmi Riikonen

Suomi ja globaali vastuu

Touko Aalto Jani Toivonen

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa linjataan, että Suomi kantaa globaalia vastuuta ja että pidemmän aikavälin tavoitteena on kehitysrahoituksen nostaminen YK:n tavoitteiden mukaiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Sanat ja teot eivät kuitenkaan kohtaa.

Hallitusohjelman liitteissä sanotaan, että Suomi aikoo säästää vuosittain kehitysyhteistyöstä 200 miljoonaa euroa ja 100 miljoonaa euroa avustusmuotoista tukea muutetaan lainaksi. Tulevaisuudessa myöskään päästöhuutokauppatuloja ei enää ohjata kehitysyhteistyöhön. Vuonna 2014 päästöhuutokauppatulojen arvo oli noin 69 miljoonaa euroa.

Hallitusohjelman mukaan Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa korostuu kehitysmaiden oman yritystoiminnan ja veropohjien vahvistaminen. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan sanota yhtään keinoa kansainvälisen verovälttelyn kitkemiseksi ja yritysvastuusta ei mainita sanaakaan. Sen sijaan uusi kehitysministeri Lenita Toivakka on kannattanut (Verkkouutiset 30.1.2015) korkotukiluottojen palauttamista, josta hänen edeltäjänsä Sirpa Paatero (sd.) aloitti selvitystyön.

Ulkoministeriön oma arvio vuodelta 2011 päätyi suosittamaan korkotuen lopettamista, sillä järjestelmä todettiin tehottomaksi ja sen tulokset sekä kestävyys puutteelliseksi. Pyrkimyksissä ottaa käyttöön jo kertaalleen poistetut (2012) korkotukiluotot piilee riski siitä, että kehitysyhteistyö valjastetaan Suomen viennin edistämiseen. Kehitysyhteistyön tärkein tehtävä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen, ei viennin edistäminen. On myös aiheellista pohtia, kuinka suopeasti entiset kumppanimaat suhtautuvat ensin tuen lopettamiseen ja sen jälkeen pyrkimykseen valloittaa heidän kotimarkkinat. Etenkin kun hallituksen tavoitteena on kehitysmaiden oman yritystoiminnan tukeminen. Vientivetoinen Suomi ei varmasti kerää tällä menettelyllä plussapisteitä esimerkiksi kasvavilta Aasian tai Afrikan maiden markkinoilta.

Hallituksen tavoitteena on parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tavoite on oikea. Kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ovat vaikuttavan ja tuloksellinen yhteistyön perusta. Jos kehitysyhteistyön määrärahoja leikataan suunnitellulla tavalla, pitkäjänteisestä, tuloksellisesta ja vaikuttavasta yhteistyöstä muodostuu lyhyitä kehitysyhteistyöprojekteja, joiden jatkuvuudesta ei olisi mitään varmuutta. Nopeat leikkaukset saattavat myös uhata jo aloitettujen projektien tuloksia.

Kestävä, sitoutunut ja pitkäjänteinen kehitysyhteistyö luo Suomelle profiilia globaalia vastuuta kantavavana ja luotettavana arvoyhteiskuntana. Tämä on Suomen etu kaikilla kansainvälisillä areenoilla ja edistää myös omia kansallisia tavoitteita.

Touko Aalto, kansanedustaja, Jyväskylä
Jani Toivola, kansanedustaja, Helsinki