— Erkki Pulliainen

Rinnakkaiselolaki - epämiellyttävä välttämättömyys

Alkuvuoden yksi suurimmista myönteisistä uutisista on Euroopan unionin ympäristöministereiden päätös olla pakottamatta Unkaria ja Itävaltaa sallimaan Yhdysvalloissa kehitetyn geneettisesti muunnellun maissin viljelyn. Valitettavasti Suomi ei ollut vielä tässä historiallisessa enemmistössä mukana. Pitää olla kansallisesti päätettävissä, ottaako maa gmo-lajikkeen käyttöön vai ei. Sehän mahdollistaisi päättämisen gmo-vapaista alueista. Valtioneuvosto onkin tuoreeltaan asettunut tukemaan tällaista ratkaisua EU:ssa.

Olisi hienoa, jos ympäristöministerineuvoston päätöksestä voitaisiin tehdä se johtopäätös, että Suomi ei tarvitse gemo-lajien viljelyyn liittyvää rinnakkaiselolakia. Tämä autuus ei ole turvallisuussyistä tarjolla. Tarvitsemme niin luomutuotannon kuin perinteisen tuotannonkin suojelemiseksi tätä rinnakkaiselolakia. Yleinen vahingonkorvauslaki ei riitä antamaan korvauksenmaksua vaativissa tapauksissa riittävää oikeusperustaa.

Entä akuuttisuus? Suomen luontoon on jo päästetty gemorapsia. Tapaus johti poliisitutkintaan. Nyt ollaan tuomassa geenimuunneltua tärkkelysperunaa, jonka mukulat ovat myrkyllisyytensä vuoksi ihmisravinnoksi soveltumattomia. Noista perunoista saatava tärkkelys (tärkki) menee paperi- ja muun teollisuuden tarpeisiin.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla maa on jaettu sarkajaon mukaisiin satoja metrejä pitkiin, kapeisiin sarkoihin, joista jokainen voi olla eri omistajan omistuksessa ja aktiiviviljelyn kohteena. Tietenkin täytyy olla riittävä, lakiin merkitty suojaetäisyys siltä varalta, että yritettäisiin viljellä gemotärkkiperunaa ja ruokaperunaa rinnakkaisilla saroilla. Välttämättömät etäisyydet voivat olla hyvinkin pitkiä.

Vastaava rinnakkaiselolaki säädettiin viime kesäkuussa ranskankielisessä Belgiassa valloniviljelijöitä suojelemaan. Siinä laissa gemokasvia viljeltäessä ei saman lajin geenimuuntelematonta kantaa saa olla rinnakkaisviljelykasvina. Näistä asioista siis säädetään kansallisesti.

Primäärivastuu kaikesta aiheutetusta haitasta kuuluu luonnollisesti geenimuunneltua kantaa tuotannossaan käyttävälle viljelijälle. Jos kuitenkaan syyllisyyttä ei voida osoittaa, niin lakiluonnoksen mukaan vastuu olisi valtiolla.     

Jaa sivu: