— Erkki Pulliainen

GMO-tie ei ole Suomen tie – vahingonkorvauslaki kuitenkin tarvitaan

Muuntogeenisestä (GMO) kasvituotannosta käyty keskustelu on vääjäämättömästi osoittanut, että suomalainen keskivertomaataloustuottaja ei halua tulla kasvinviljelyssään riippuvaiseksi muuntogeenistä siementä tuottavasta amerikkalaisesta Monsanto- tai muusta samanlaisesta firmasta. Monet kehitysmaiden tuottajat ovat aikanaan uskoneet niiden markkinointipuheisiin, mutta ovat sittemmin katkerasti pettyneet.

Euroopan unionissa keskustasolla, neuvostossa tai komissiossa, ratkaistaan muuntogeenisten lajikkeiden pääsy viljelyyn sen alueella. Neuvostossa päätöksenteko on siinä määrin hankalaa, että käytännössä se on ajautunut komission hoidettavaksi. Sen asenne on ollut GMO-tuotannolle valitettavan suosiollinen, hyväksytyistä lajikkeista yksikään ei onneksi sovellu Suomessa ruoantuotannossa käytettäväksi.

No, mitä sitten Suomeen voisi olla odotettavissa? Ainoa tiedossa oleva lajike on paperituotantoa varten viljeltävä tärkkelysperuna. On tavallaan hyvä, että mahdollinen, joskaan ei sinänsä toivottava, on juuri tämä tärkkipottu, sillä nyt luodaan mm. suojaetäisyyksille käytäntöä. Hallitus esittää pitkän kädenvääntömme jälkeen, että GMO-lajikkeen minimietäisyys tavanomaiseen lajikkeeseen on 18 metriä, luomuna tuotettavaan 30 metriä. Virkamiehet ajoivat alkujaan hyvin lyhyitä, muutaman metrin etäisyyksiä. Käytännössä nyt eduskunnalle ehdotetut etäisyydet tarkoittavat sitä, että sarkajakopelloilla väliin jää poikkisuunnassa kokonainen perinteinen sarka, jossa on muuta kasvustoa.

GMO-tärkkiperuna on ihmisravinnoksi kelpaamatonta, joten on hyvin tärkeää, ettei peltoon jää jättöperunoita. Ruokaperunatuotanto olisikin samalla pellolla mahdollista vasta välivuoden jälkeen. On erittäin hyvä, että jatkossa, jos GMO-lajikkeita olisi tulossa Suomeen, jokaista lajiketta joudutaan käsittelemään yksilöllisesti eduskunnassa, joka määrittää spesifiset suojaetäisyydet.

Eduskunnalle tehty lakiesitys ei ole tervetulotoivotus GMO-tuotannolle. Se on vain varotoimenpiteenä välttämätön, sillä näin saadaan käytännön viljelytoimintaan oikeudenmukaiset vahingonkorvausperiaatteet. Vastuu osoitetaan viljelijälle ja vastuunkannon pelisäännöt osoitetaan perusteellisesti. Tämä koskee myös ilmoitusvelvollisuuksia tuottajanaapureihin.

Geenimuuntelematonta tulevaisuutta toivoen

Erkki Pulliainen

Jaa sivu: