— Erkki Pulliainen

Susipuhelimet käyttöön

Maailma on täynnä syklejä, yksi niistä on susisykli. Ainakin kerran vuosikymmenessä susiasiat nousevat lehtien otsikoihin, niitä on joko (tavallisesti) joidenkin mielestä liikaa tai liian vähän. Nyt on jälkimmäinen tila.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan maassa on kadoksissa 30 - 50 sutta, kokonaismäärä on pudonnut 150 -160 yksilöön. Tämä on liian vähän, sillä se ei riitä takamaan kannan perinnöllisen monimuotoisuuden säilymistä.

Tilanteen tekee totuttua kiusallisemmaksi se, että nyt ei voi ajatuksellisesti tulevaisuutta rakentaa Karjalan tasavallasta saatavan muuttovoiton varaan. Susikanta on sielläkin huvennut merkittävästi. Se on tässä yhteydessä myös todettava, ettei itäinen naapuri myöskään saa merkittävästi muuttovoittoa Suomesta.

Susiyksilö ei muuten perusteettomasti jätä synnyinlaumaansa. Oloissamme lauman käytännön maksimikoko näyttää olevan 12 – 13 yksilöä eli siinä on alfa-parin kahden vuoden pentutuotantoa. Yhden lauman reviirin keskimääräinen pinta-ala on tuhat neliökilometriä.

Maamme ”susimarkkinoilla” ei ole koskaan ollut reilun pelin politiikkaa. Metsästyslaki on nyt perusviritykseltään kunnossa, kunhan sen mukaan vaan toimittaisiin. Vaan ei toimita! Aisanylipotkijoita suojellaan, mikä ei ole pienimmässäkään määrin lainrikkojien suojelijoiden edun mukaista.

Mitä pitäisi tehdä? Varustaa mahdollisimman moni susi radiopannalla ja ottaa jälleen käyttöön susipuhelin. Metsästäjät voisivat välttää menemästä koirineen sinne missä sudet juuri silloin ovat. Näin voisi moni arvokas metsästyskoirakin säilyttää henkensä. Sivutuotteena susien määrän liioittelulta menisi pohja pois.

Tämä on kallista puuhaa, sanotaan. Niin on mutta siihen Suomi on sitoutunut liittymällä vuonna 1995 Euroopan yhteisön jäseneksi ja esiintymällä sivistysvaltiona.

Jaa sivu: