— Erkki Pulliainen

Riemastuttavaa: kaksi uutta kansallispuistoa

Kansallispuisto on kansan itselleen varaama alue valtion omistamaa maanpintaa, kiinteää maata ja vettä. Se on tahdon ilmaisu. Halutaan, että tulevia sukupolvia varten aina ikuisuuteen saakka osia alkuperäisestä luonnostamme säilytetään luonnon omaa sukkessiokehitystä, jatkuvan hitaan muutoksen prosessia, varten.

Kansallispuistoilla on siten omanlaisensa hyötytavoitteinen merkitys, mutta itse perusajatus omaa syvän itseisarvoisuuden latauksen. Kansallispuisto ei tarvitse kansaa sinne vierailemaan, samoilemaan, mutta se on valmis ottamaan asiallisesti käyttäytyviä vierailijoita vastaan. Alaskassa on määrätty yksilön tarkkuudella kuinka monta vierailijaa voi olla yhtä aikaa Denalin kansallispuiston alueella. Meillä Pallastunturin alueella kannattaisi siirtyä Denalin mallin mukaiseen käyttäytymiseen.

On suorastaan myönteisessä mielessä tavatonta, että yhden vaalikauden aikana perustetaan kaksi uutta kansallispuistoa. Ne syntyivät kahden kovin erilaisen prosessin tuloksena. Pääkaupunkiseudulla on todella haluttu Sipoonkorven kansallispuiston perustamista. Kun valmistelut hallitusohjelman tuuppaamana todella käynnistyivät, ne etenivät yksituumaisuuden merkeissä vauhdilla. Eduskunnassa Sipoonkorvesta ei ole tarvinnut äänestää.

Toisin on ollut valitettavasti Selkämeren kansallispuiston kohdalla. Vakka-Suomen toimijat eivät ole jaksaneet nähdä myönteisiä piirteitä niissä vastaantuloissa, joita virkamiehet ja poliitikot ovat tarjonneet. Perusratkaisuissa on jouduttu äänestämään, kuten politiikassa on tapana toimia, kun sukset menevät ristiin.

Selkämeri on ensimmäinen merellinen kansallispuisto. On hienoa, että se on puserrettu päätökseen. Siitä kiitos hallituspuolueille ja erityisesti ympäristöministeri Paula Lehtomäelle. Toivotaan, että aika parantaa haavat.

Joka tapauksessa Vanhasen-Kiviniemen hallitus sai aimo annoksen tuoreita kukkia kukkahattuunsa.

Jaa sivu: