— Griinari Leena

RAKKAAT KOTIHOUSUT - LUOPUMISEN SIETÄMÄTÖN TUSKA

Saituus ja säästäminen ovat luonteenpiirteitä, jotka sopivat hyvin ekologisesti ajattelevalle, kulutusta vähentävälle nykyihmiselle. En aikoinaan oikein arvostanut isässäni piirrettä, että kaikki vanha piti käyttää loppuun ja uuden ostamista siirrettiin mahdollisimman pitkälle - oli sitten kyse vaatteista, kodinkoneista tai vaikka autosta. Nyt isä olisi muodikas ekoihminen, jos eläisi. Hän myös ymmärtäisi, että kuljen kotona housuissa, joissa on iso reikä reiden kohdalla takana. Kaikki eivät sitä tunnu ymmärtävän… Mutta kun joku vaate on rakas, niin siitä ei millään raatsisi luopua. Nämä luonnonvaaleat pehmeät oleskeluhousuni on tehty kierretysmateriaalista, siis lumpusta, ja ostettu Berliinistä joskus viitisen vuotta sitten. Tuossa helmikuussa ne yhtäkkiä alkoivat tuntua kummallisen viileiltä: kangas oli niin harsoutunut, että iso reikä oli revennyt vasempaan punttiin. Oikea oli jo paikattu viime keväänä, mutta tämä oli niin iso, että paikkaaminen tuntui jo turhalta. Käyn läpi vaihtoehtoja: housut roskiin ja uusia ostamaan. Samanlaisia ei Suomesta saa - pitäiskö lähteä Berliiniin. Ei, yritän vielä epätoivoisesti kerran ommella ison reiän umpeen. Se kestää yhden istumisen pehmeälle sängylle - ja taas tuntuu kylmältä! Nyt istun tässä työtuolillani, eikä se kylmä haittaa. Reikä tuntuu vasta kun lähtee kävelemään. Ehkä kestän vielä vähän aikaa. Ai niin! Antti on lähdössä Berliiniin huhtikuussa. Toiskohan poika äidilleen uudet lumppuhousut? Täytynee kysyä! :-)
Jaa sivu: