— Hanna Halmeenpää

Hallitus lisää vanhusköyhyyttä: oikeus ja kohtuus unohtunut

hanna halmeenpää

Jätimme viime viikolla välikysymyksen hallituksen päätösten vaikutuksista eläkkeensaajiin, sillä oikeus ja kohtuus näyttävät tässä hallitukselta unohtuneen. Tätä mieltä kanssamme olivat myös sdp, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit, jotka yhtyivät välikysymykseen.

Epäilemme vahvasti, ettei hallitus ole selvittänyt, mitä vaikutuksia sen suunnittelemilla päätöksillä on tuhansiin suomalaisiin eläkkeensaajiin, heidän perheisiinsä, lukuisiin omaishoitajiin sekä ikäihmisiä hoitaviin terveydenhuollon työntekijöihin. Mikäli hallitus suunnitelmia tehdessään tiesi ja oli arvioinut nämä seuraukset, ja siitä huolimatta päätti esittää eläkkeensaajiin monin tavoin kohdistuvia leikkausesityksiä, on tilanne oikeastaan vielä huolestuttavampi.

Eduskunnan tietopalvelusta pyytämämme selvityksen mukaan hallituksen päätökset lisäävät vanhuusköyhyyttä, sillä vähintään 27 000 iäkästä eläkeläistä tippuu köyhyysrajan alapuolelle. Huomionarvoista on, että tässä arviossa eivät ole mukana työikäiset eläkkeensaajat, joiden köyhyys kasvaa myös. Eläkkeensaajia ovat paitsi ikäihmiset, myös sairauden tai vammaisuuden vuoksi työkyvyttömät tai osatyökykyiset, joista kaikkein pienituloisimmat joutuvat hallituksen suunnitelmien toteutuessa kovien leikkausten kohteeksi montaa eri reittiä yhtä aikaa. Todellinen uusien köyhien eläkkeensaajien määrä on siis hyvin paljon suurempi kuin 27 000. 

Me Vihreät pidämme oikeudenmukaisena, kohtuullisena ja hyvänä sellaista periaatteellisuutta ja päätöksentekoa, jossa vahvemmat puolustavat heikompia, eivät polje heitä alemmas. Köyhyyttä ja yhteiskunnan eriarvoisuutta tulee pyrkiä vähentämään, ei kasvattamaan. 

Hallitus heikentää pienituloisten eläkkeensaajien toimeentuloa suoraan. Kun eläkeläisten asumistuki yhdistetään yleiseen asumistukeen, tuen määrä vähenee pienituloisten tuensaajien kotitalouksista noin 70:llä prosentilla. Samalla otetaan käyttöön 60 euron suojaosa eli tuensaajan asumistuki voi pudota korkeintaan 60 euroa kuukaudessa. Lähes 100 000 eläkeläistä menettää tuon kuusikymppiä kuussa.

Jos eläkettä saa alle 1000 €/kk, kuten noin neljännes Suomen noin 1,5 miljoonasta eläkeläisistä saa, tai jos tulot ovat alle 500 €/kk, kuten yli 13 000 suomalaisella eläkkeensaajalla, on kymppikin siitä näkökulmasta katsottuna varsin iso raha! Kaiken lisäksi 60 euron suojaosa koskee ainoastaan nykyisiä eläkkeensaajan asumistuen piirissä olevia, uudet asumistukipäätökset tehdään ilman tätä suojaosaa, jolloin tukea voi saada paljon vähemmän kuin mihin nyt olisi oikeus. Tämä asettaa ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan. Mitä tästä voimme päätellä? Ainakin sen, että koko maassa tarvitaan hyvin pian hyvin paljon kohtuuhintaisia asuntoja.

Eläkkeensaajista suuri joukko on keskivertokansalaista enemmän sairastavia tai kroonisesti sairaita ihmisiä, mistä johtuen terveyspalvelujen käyttö on runsasta. Kun hallitus leikkaa lääkekorvauksia 50 miljoonalla eurolla ja nostaa lääkkeiden omavastuita, heikentää se samalla pienituloisten eläkeläisten mahdollisuutta hoitaa terveyttään.

Me kysymme, onko hallitus arvioinut, mikä hinta lääkkeensä toimeentulovaikeuksien vuoksi ostamatta ja käyttämättä jättävien hoidosta kertyy terveydenhuollon menoihin? Auttavatko tällaiset leikkaukset maan taloutta? Pienituloiset eläkkeensaajat käyttävät joka roponsa asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin - aivan välttämättömimpiin elinkustannuksiinsa. Ei näiltä ihmisiltä leikkaaminen maan taloutta pelasta.

Haja-asutusalueilla, siis maaseudulla sairaanhoitoa tarvitsevat eläkeläiset saanevat hallituksen puolesta maksaa itsensä kipeiksi myös hoitoon päästääkseen, sillä matkakulukorvauksia leikataan, 25 miljoonaa euroa. Voi tosin olla, ettei kaikkein pienituloisimmilla olisi varaakaan tarvitsemaansa palveluun, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan. 

Kaikki tämä ajaa kymmeniä tuhansia eläkkeensaajia köyhyysrajan alapuolelle, vaikka pienituloisimmat heistä sinnittelevät jo nyt, miten parhaiten taitavat. Tämä ei ole oikein. Kovimman kolauksen kokevat minimaalisen pientä kansaneläkettä nauttivat, yleensä siis naiset. Naisten köyhyysriski on miehiin verrattuna huomattavan suuri.

Kaikkein heikoin oikeutus on kuitenkin sillä, että hallitus esittää vanhuspalvelujen hoitajamitoituksen alentamista entisestään ja katsoo, että nykyistä vähempi määrä käsipareja vanhusten hoidossa riittää. Tätä me emme usko. Me uskomme niitä lukemattomia vanhuspalvelujen ammattilaisilta tulevia viestejä, joiden mukaan ihmisarvoista, laadukkaan hoidon takaavaa työtä ei ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa ole mahdollista tehdä yhtään nykyistä suositusta pienemmillä henkilöstöresursseilla. Vähemmällä väellä ei kyetä arkisia asioita hoitamaan, vaan hoitajien tehtäväksi jää miettiä, mitä jätetään tekemättä. Sitä tapahtuu jo nykyisellä hoitajamitoitussuosituksella.

Vanhustenhoidossa pyritään kuntouttavaan otteeseen eli siihen, että asiakas tekee mahdollisimman paljon itse. Ja sehän kestää! Jo terveen ikäihmisen toimintakyky on hidastunut, dementoituneilla tai halvaantuneilla hitaus on moninkertaista! Miten vielä nykyistä pienemmällä hoitajamäärällä voitaisiin säilyttää kuntouttava ote ja vanhuksen inhimillinen kohtelu?

Haluamme välikysymyksellä hallitukselta vastauksia. Miten voimme estää vanhusköyhyyden lisääntymisen ja pienituloisten eläkkeensaajien toimeentulon romahtamisen? Miten hoitajamitoituksen alentamisen vakavat haitat vältetään? Aikooko hallitus kohtuullistaa näitä kovia päätöksiään? Kohtuudelle olisi nyt kovasti kysyntää.