— Hanna Halmeenpää

Jatkamme työtä suomalaisten metsien puolesta

Hanna Halmeenpää

Eduskunta äänesti tänään paljon puhutusta ja kiistellystäkin metsähallituslaista. Enemmistön päätöksellä laki tulee voimaan sellaisena, kuin hallituspuolueet sitä esittivät. Suurin osa kaikkien oppositioryhmien edustajista äänesti lakipaketin hylkäämisen puolesta, kuten myös me vihreät. Mitään lakiesitystä olennaisesti parantavista muutosesityksistämme ei valitettavasti hyväksytty. Siksi emme voineet metsähallituslakia hyväksyä.

Keskusteluissa metsähallituslaista kuulimme hallituspuolueiden tahoilta useita vakuutteluja siitä, että syytä huoleen ei olisi, sillä mikään ei oikeastaan muuttuisi. Kysyimme useita kertoja, miksi lakiesitys on laitettu vireille, jos tarkoitus on, ettei mikään muutu, ja jos lakiesityksen valmistelun jälkeenkin väitetään, että kaikki säilyy ennallaan. Vastauksia tähän emme saaneet.

Alun perin metsähallituslakimuutosta perusteltiin EU:n kilpailulainsäädännön aiheuttamalla tarpeella yhtiöittää Metsähallituksen liiketalouspuoli. Tähän seikkaan saatiin valiokuntakäsittelyn aikana asiantuntija-argumentteja puolesta ja vastaan. Hyvä seikka on, että lakiin kirjattiin valtion omistavan uuden perustettavan yhtiön 100-prosenttisesti. Kyse ei kuitenkaan ollut enää vain yhtiöittämisestä. Metsähallituslakiin tuotiin tukku aivan muita merkittäviä muutoksia, joiden tarkoitus näyttää olevan ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen luontopalvelujen heikentäminen, sekä metsiemme ja vesiemme luonnonvarojen entistä tehokkaampi ja helpompi hyödyntäminen, luonto- ja virkistyskäyttöarvojen kustannuksella.

Metsähallituslain toteutuessa moni asia siis muuttuu. Metsähallituksen liiketoimet yhtiöitetään, ympäristöministeriön ohjausvaltaa kavennetaan nykyisestään merkittävällä tavalla, yli 2,5 miljoonaa hehtaaria nykyisin Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnassa olevia maa- ja vesialueita siirretään liiketalouden ja Metsähallituksen hallituksen alaisuuteen. Jopa eduskunnan päätösvaltaa kavennetaan, koskien tasesiirtoja uuden, perustettavan kolmannen taseen ja luontopalvelujen taseen välillä. Ei voi väittää, että mikään ei muuttuisi, päinvastoin. 

Eniten keskustelua herätti juuri Metsähallituksen maa- ja vesialueiden jaottelu uuteen tasejakoon. Metsähallituksen liiketalouspuolen tasetta ovat edelleen selkeästi metsätalouskäytössä olevat alueet. Luonto- ja virkistyskäyttöarvoista huolehtivan Metsähallituksen luontopalvelujen tasetta puolestaan ovat karkeasti ottaen kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet. Luontopalvelujen hallinnoimia alueita kuitenkin kavennettiin siirtämällä yli 2 miljoonaa hehtaaria yleisiä vesialueita sekä noin 360 000 hehtaaria Lapin luontaistalousalueita uuteen, niin sanottuun kolmanteen taseeseen, jolla ei bisnespuolen taseen tapaan ole tuottovaadetta, mutta jota kuitenkin bisnespuoli eli uuden perustettavan yhtiön hallitus hallinnoi.

Hallituspuolueet perustelivat uuden kolmannen taseen tarkoituksen olevan Metsähallituksen alueiden käytön ja hallinnan selkiyttäminen. Siksi merkillistä on, ettei uuden kolmannen taseen määrittelyä tuotu selkeästi yksilöitynä lain pykäliin, vaan se mainitaan ainoastaan lain perusteluissa. Esitetyn logiikan mukaan kolmanteen taseeseen olisi pitänyt sisällyttää ne Metsähallituksen omistamat alueet, jotka eivät ole suojelualueita, mutta jotka eivät myöskään ole selkeästi talouskäytön piirissä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Bisnespuolelle, Metsähallituksen liiketalouden taseeseen siirrettiin jopa suoraan muun muassa 40 000 hehtaaria Ylä-Lapin virkistysmetsiä. Samoin valtion retkeilyalueet, kuten Iso-Syöte, Hossa, Ruunaa ja Evo, joista kaikki kuuluvat joko lähes kokonaan tai osittain myös Natura 2000 -suojeluverkostoon, kuuluvat liiketalouspuolen taseeseen ja hallintaan.

Hallituksen esittämä metsähallituslaki on kelvoton myös saamelaiskulttuurin huomioimisen osalta. Saamelaisten kotiseutualueesta noin 90 % on Metsähallituksen omistuksessa. Ei siis ole merkityksetöntä, kuinka vahvasti saamelaiset on huomioitu metsähallituslaissa. On virheellistä väittää nyt hyväksytyn metsähallituslain parantavan saamelaisten asemaa. Jo yksistään se, että saamelaiskulttuuriin kuuluvien elinkeinojen harjoittamisen alueelta siirretään merkittäviä maa- ja vesialueita liiketalouspuolen hallintaan, paremminkin heikentää, ei vahvista saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiä. Saamelaisten asema ei myöskään parane lakiin kirjattujen, saamelaisalueen kuntiin perustettavien neuvottelukuntien avulla, sillä saamelaiset ovat näissä neuvottelukunnissa vähemmistönä. Myös YK:n ihmisoikeuskomissaari on tuoreessa tiedotteessaan esittänyt huolensa saamelaisten asemasta metsähallituslaissa.

Teimme parhaamme metsähallituslain parantamiseksi. Tällaisenaan lakiesitystä oli mahdotonta hyväksyä.