— Hanna-Kaisa Lähde-Summanen

Vankeinhoidon arki VS. eduskuntavaaliehdokkuus

Konnunsuon vankilan apulaisjohtaja Jyrki Heinonen kirjoitteli vankeinhoidon ahdingosta arkityön näkökulmasta tänään (7.11) maakuntalehti Etelä-Saimaassa. Hän moitti kirjoituksessaan kansanedustajaehdokkaita, joiden on helppoa vaatia lisämäärärahaa perusopetukseen tai eläkeläisille, mutta epämiellyttävistä aiheista me mielellään vaikenemme. On varmaan totta, että sellaista aiheista on helpompi kirjoittaa lehtiin ja nousta barrikaadeille, jotka ovat sympaattisia. Vankeinhoidosta puhumista vierastetaan, koska se on aihe, josta yleissivistävässä peruskoulussa tai lukiossa ei opita juuri mitään. Vaalien alla varotaan sellaisia aiheita ja pelataan varman päälle. Vankiluku on noussut viimeisen viiden vuoden aikana. Itseasiassa vankien määrä on tuplaantunut. Äkkiarvaten tämän luulisi johtuvan lisääntyneestä rikollisuudesta, mutta todellisuudessa rikollisuus on lisääntyyt vain muutaman prosentin. Suurin selittäjä vankiluvun nousun takana on koventuneet rangaistuskäytännöt. Asenteet ovat kauttaaltaan koventuneet, enkä pidä tällaista kehitystä lainkaan hyvänä. 15.10 Hesarissa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan yli puolet suomalaista haluaisi pedofiilien ja muiden seksuaalirikollisten nimet ja kuvat julkisuuteen. Kuolemanrangaistusta kannattaa lähes kolmannes aikuisista.Samaan aikaan vanhuksista, lapsista, sairaista ja vammaisista eikä eläimistä enää pidetä huolta. Raha ja tuottavuus ratkaisee enemmän kuin ihmisen tai eläimen inhimillinen kärsimys. Mihin olemme asenteinemme menossa? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Sitä odotellessa otan lapinkoirani Usman punaisen hihnan päähän ja lähden tallaamaan loskaiseen marraskuun iltaan. Ei ollut minunkaan lapsuudessani marraskuussa näin lämpimiä ilmoja, eikä lapsuudesta ole kuin parisenkymmentä vuotta...
Jaa sivu: