— Hannonen Paloma

Puoluetoimisto kasvattaa Osa 1.

Fredrikinkatu 33 A:n kolmas kerros on hiljentynyt satunnaisia lomalintsareita lukuun ottamatta. Ikkunoiden ulkopuolella loimottaa keltainen kesä ja työhuoneessa soi Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta. Huoneessa tietokoneiden takana istuu kaksi tyyppiä, jotka ovat varmasti pukeutuneet kaikkien toimistopukeutumisetikettien vastaisesti.

Kesä toimistolla saattaa kuulostaa nuivalta, mutta kaupunkimökkien ja vuokrakasvimaiden aikana puoluetoimistokaan ei kesällä kasva pelkkää pölyä. Idearikkaan puoluejohtajamme Anni Sinnemäen avauksesta kesäkaksikko Sara ja Paloma (eli minä) nimittäin suuntasimme etsimään multaa, hyötykasveja ja pöytäliinaa Helsingin puutarhakaupoista ja toreilta. Olimme kipeän tietoisia myöhäisestä ajoituksesta.

Kivijalkakaupoista löytyy kaupunkipiipertäjälle paljon maalaisromantiikkaa, mutta tositarkoituksella parvekekasvimaasta unelmoivan täytyy käyttää hieman aikaa ja vaivaa paikantaakseen kurpitsantaimet, yrtit ja parvekemansikat. Korpilahdella asuessani puutarhaliikkeissä käynti oli aina odotettu kesän aloitus. Silloin sai hieman seota kukkien väreistä, tomaatintaimien tuoksusta, surra menehtyneitä kasveja ja haaveilla runsaasta kasvimaan sadosta ja kesäisistä päivistä riippumatossa.

Helsingissä mullan ostaminen ja kasvien hankkiminen oli lähinnä suoritus. Lohtua ja juttuseuraa sain onneksi toisesta asiakkaasta, vanhasta naisesta, joka puhui isännistä ja kääri kukkiaan sanomalehteen huolella.

Kun välttämättömät tykötarpeet oli hankittu, mielikuvitukseni otti vallan. Aloin kuvittelemaan Babylonin riippuvia puutarhoja, ranskalaista mandoliinimusiikkia paperisten puutarhalyhtyjen alla ja itse kasvatetuista vihanneksista valmistettua ruokaa.

Raahasin kotoa tuikkulyhtyjä, parvekelehmän, ja kukkaruukkuja. Selasin internetistä vinkkejä siitä kuinka kasvit saisi pysymään elossa viikonlopun yli ja kuinka kuohuviinipullon korkeista saa käteviä pöytäliinan painoja. Istutimme Saran kanssa kasvit ja olimme tyytyväisiä itseemme.

Realisti minussa varoittaa, että tämä ei välttämättä tule päättymään niin vaaleanvihreästi kuin kuvittelen. Optimisti minussa pohtii, että paras kai etsiä jo ruokareseptejä valmiiksi - sadonkorjuuhan on ihan kohta.


Jaa sivu: