— Hannonen Paloma

Kärsi kärsi – kirkkaamman kruunun saat

Ydinvoima, prekariaatin polkeminen, pelon politiikka, monimuotoisuuden tuhoutuminen, lasten luokkayhteiskunta, ilmastonmuutos, kauppaketjujen monopolit, sonnasta ylös kampeava äärioikeisto, perussuomalaisten ”kotouttamispolitiikka”, kristillisdemokraattien tasa-arvokäsitys.

Älykäs ihminen tietää, että vain tyhmät voivat olla onnellisia. Jos ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, ei ole mahdollista olla onnellinen. Voit olla tyytyväinen vain jos olet idiootti tai sekakäyttäjä. Tietoa on saatavilla ja kärsimykset tuodaan lähelle kuvien kanssa. Maailma, jossa elämme, suorastaan tunkee meitä synkkyyteen.

Todella älykäs ihminen elääkin jatkuvasti epätoivossa ja rypee omassa kireässä sivistyneisyydessään. Jokainen ihminen on vain askel poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle, eikä kukaan luonnollisesti voi nähdä asioita yhtä kirkkaasti ja selkeästi kuin se, joka katsoo maailmaa vihaisin silmin.

On jalompaa muuttaa mätää yhteiskuntaa, jos hankaa samalla nokkosia nivusiin.

Älykäs ihminen paitsi on lakannut olemasta onnellinen, haluaa myös osoittaa muille, että onnellisuus on älyllisesti vajavaisten ja käsityskyvyltään rajoittuneiden harrastus. Tällaiset ihmiset on luonnollisesti saatava ymmärtämään oma mitättömyytensä ja heille tulee hitaasti ja vaikeita sanoja käyttämättä selittää, etteivät he voi osallistua maailman parantamiseen itse, mutta voivat toki toteuttaa älykkäiden laatimia suunnitelmia, jos osaavat pitää yksinkertaiset mölynsä mahassaan.

Älykäs ihminen ajattelee, että yksinkertaisen ihmisen tyytyväisyyden tunne voi syntyä ainoastaan yksilökeskeisistä ja hedonistisista pyrkimyksistä toteuttaa omaa potentiaaliaan. Älykkään ihmisen mielestä tyytyväisyys väistämättä tarkoittaa sitä, että samalla unohtuvat ympärillä vellovat vääryydet, jotka kasvavat mustina kuin porvarin sielu nousukaudella.

Älykkään ihmisen mukaan onnellisuus on aina epäpoliittista ja siirtää keskittymiskyvyn kokonaiskuvasta omaan napaan. Älykäs ihminen ajattelee, että on kykeneväisempi luomaan uutta ja tekemään politiikkaa paremmin kuin hölmö onnellinen, koska katkeruus palvelee paremmin kuin empatia.

Sivistynyt ja älykäs ihminen myös tietää, että termejä vastarinta ja onnellisuus, radikaalius ja rakkaus, politiikka ja epäitsekkyys, on mahdotonta yhdistää. Hänet tunnistaa myös siitä, että seksistä voi puhua – siitä suorastaan pitää puhua – aina kun mahdollista ja mahdollisimman ronskein ja sovinistisin sanankääntein. Mutta onnellisuus ja rakkaus on toista. Paneminen on älykkäille, rakkaus ja onnellisuus tyhmille.

Hölmö miettii hämmentyneenä, onko onnellisuus vain kapitalistin yksinoikeus ja miksei loppujen lopuksi tyytyväisten ihmisten yhteiskunta voi syntyä irrottautumalla passiivisuudesta ja kuluttamisen kierteestä; samoista asioista, joista älykkö tietää yksinkertaisen ihmisen onnen syntyvän.

Hölmökin ymmärtää, että tarve muutokseen lähtee tyytymättömyydestä, turhautumisesta ja joskus vihasta (hölmömmän päässä ehkä siitäkin, että haluaa muillekin rauhaa, rakkautta ja sopivan määrän töitä). Samalla hölmö kuitenkin miettii, että jos motivaationa ovat viha ja katkeruus ja niistä syntyneet teot ovat vihaa ja katkeruutta, kuinka hyvän tulevaisuuden sillä saa? Sellaisen, jossa on ymmärrettävä reaktio ilmaista tyytymättömyyttään polttopulloilla ja pippurisumuttimella? Sellaisen, jossa älykkään vasemmiston motiivit kohtaavat älykkään oikeiston teot?

Mutta hei tyhmät ja naiivit, meillä on vapaus. Me voimme katsokaas vapaasti joskus myöntää, että silloin tällöin, ohi kiitävän hetken ajan, on mahdollista iloita muiden tyhmien ja naiivien kanssa
koetuista asioista tai siitä, kun tämä kankea yhteiskunta liikahtaa askeleen parempaan suuntaan.

Jaa sivu: