— Hannonen Paloma

Historian mustat kuopat eivät synny sattumalta

Kun poliittisesti värittynyt väkivalta nuorten leirillä tai koulun käytävillä ottaa tilan lööpeissämme, suomalaisten reaktio on usein syyttää asiasta vain yksittäisten ihmisten mielenterveysongelmia, huonoa kasvatusta tai naisten puutetta. Näin ainakin niin kauan kuin tekijä on ”meikäläisiä”, eikä ulkopuolelta tullut mörkö.

Ulkopuolelta tulleista vihanpurkauksista onnistumme kyllä löytämään koko joukon syitä, jotka liittyvät vieraan yhteiskunnan taloudelliseen tilanteeseen, yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja uskonnon ongelmiin.

Muualla maailmassa on onnistuttu analysoimaan myös laajempaa muutosta, joka julkisuudessa käydyssä keskustelussa ja toiminnassa on tapahtunut. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty analyysia uusfasismin noususta Euroopassa sekä siitä, kuinka ääriliikkeiden retoriikkaa käyttävät nykyään myös monet itsensä maltillisiksi luokittelevat puolueet.

Kukaan ei kiellä hulluuden läsnäoloa poliittisessa väkivallassa - olivat teot suuria tai käsityskyvyn ylittäviä, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta, ulkoa tai sisältä. Jos kuitenkin kieltäydymme näkemästä mahdollista laajempaa muutosta keskustelussa ja toiminnassa, käännämme selkämme mahdollisuudelle muuttaa kurssi pois vihasta ja takaisin sivistyksen tielle.

Yhdysvaltalainen tutkimus on selvittänyt poliittisten viharikosten taustoja. Tutkimuksessa havaittiin, etteivät rikokset olleet vain yksittäisen hullun impulsiivisia tai spontaaneja tekoja, vaan suurin osa teoista oli tarkkaan ja pitkään suunniteltuja. Useissa poliittisen väkivallanteoissa tekijä projisoi oman elämänsä menetyksiä ja pettymyksiä uhreihin.

Vihan kulttuuri ja vihapuhe hälventävät poliittisen väkivallan sosiaalista stigmaa ja hyväksymättömyyttä. Ns. eliminationismin mukaan väärin ajattelevat on suorastaan pakko poistaa, jotta yhteiskuntamme pelastuisi. Näitä "poistoajatuksia" on enenevässä määrin tavallisessa poliittisessa ja julkisessa keskustelussa.

Vihaisen kansan maassa korostetaan poliittisten väkivallantekojen ja maailmankuvan vaistonvaraisuutta ja spontaaniutta. Vihapopulismi luo keskustelukulttuuria, jossa arkipäiväisesti heitellään rasistisia ”totuuksia” ja vihasta kumpuavia toiveita. Näissä toiveissa ei kaihdeta esimerkiksi sosiaalisesti liberaalin suunnan eliminointia politiikasta ja maailmankartalta.

Vihan kulttuuri luo puheiden lisäksi myös tekojen kulttuuria, josta puuttuvat mittasuhteet, logiikka ja järki.

Vihan kulttuuri voi johtaa suoriin väkivallantekoihin ja konflikteihin. Sen lisäksi se vääristää poliittista keskustelua ja vie sitä pois ongelmista ja ratkaisuista. Siinä keskustelussa emme puhu koulutuksen ja terveydenhuollon parantamisesta, ilmastonmuutoksesta tai työntekijöiden oikeuksista. Faktoihin perustuvan poliittisen keskustelun käyminen alkaa olla uhanalainen laji, jonka pelastamiseksi on luotava suojeluohjelma. Suojeluohjelmassa ei ole syytä rajoittaa sananvapautta, mutta on erittäin tärkeää huomata, että tiettyjen poliittisten liikkeiden kantava teema on viha.

Historian mustat kuopat eivät synny sattumalta. Ne eivät synny vain ääriliikkeiden ja –ajatusten noususta, vaan valtaosan vaikenemisesta. Viha kumpuaa usein pelosta ja pelko tiedon puutteesta tai väärästä tiedosta. Vihan ja pelon vaihtoehdoksi on tarjottava tietoa, avoimuutta ja luottamusta. 

Silloin kuin muutamien ihmisten huono maku ja käytös muuttuvat järjestäytyneeksi vihaksi, on entistä tärkeämpää pysyä sivistyksen tiellä.

 

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja.

Jaa sivu: