— Heidi Hautala

Piste ii:n päälle

Tieto Paavo Lipposen siirtymisestä Nord Streamin konsultiksi on piste ii:n päälle tämän superlobbausta harjoittavan venäläis-saksalaisen yrityksen strategiassa. Jo jonkin aikaa on ympäri Eurooppaa ihmetelty, onko Itämeren kaasuputki demarien hanke, kun niin moni eri maiden päätöksentekijöitä hyvin ymmärtävä demari on palkattu yhtiön leipiin.

Kirjoitin aiheesta viime perjantaina ilmestyneessä Vihreässä langassa näin:

"Kun Nord Streamin hallituksen puheenjohtajana on Saksan entinen demariliittokansleri, on merkittäviin tehtäviin päässyt pienempiäkin demareita. Yhtiön EU-lobbauksesta vastaa entinen hollantilainen demarimeppi, yhteiskuntasuhteista Suomen sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kansainvälinen sihteeri, ja eduskunnasta Nord Streamiin siirtyi myös puhemies Paavo Lipposen erityisavustaja. Ei ihme, että juuri Euroopan parlamentin sosialistiryhmä yritti vesittää parlamentin varsin kriittisen kaasuputkimietinnön siinä täysin onnistumatta. Lipponenkin on perännyt Venäjälle ja sen ajamalle kaasuputkelle ymmärrystä."

Lipponen kuuluu saaneen konsulttitehtävälleen siunauksen valtion ylimmältä johdolta, presidentiltä ja pääministeriltä. Olisi kiinnostavaa tietää, antoiko kansamme arvojohtaja Halonen Lipposelle keskustelussa luvan ajaa Nord Streamin etuja muiden kustannuksella.

Kirjoitinkin kolumnissani, että Nord Stream edustaa Suomessa ennennäkemättömän voimakasta edunvalvontaa, joka kohdistuu suoraan poliittisen päätöksenteon sisäpiiriin. Entisenä sisäpiiriläisenä Lipposella on siihen suora yhteys ja voimakas vaikutusvalta. Nord Stream harjoittaa kaksoispuhetta. Toisaalta yhtiö korostaa noudattavansa lakeja ja määräyksiä, mutta samaan aikaan Venäjän johto painostaa ja kiirehtii kaasuputkihanketta. Lipposesta on näin tullut Venäjän geopoliittisten etujen suora edistäjä. Aika uskalletulla hetkellä, jolloin koko maailma on ihmeissään tämän suurvallan voimapolitiikan paluusta.

Suomessa on vakiintunut näkemys, että Itämeren kaasuputki on "vain" ympäristökysymys. Mitään muuta kysymystä ei saa kytkeä kaasuputken lupiin, koska vaatimuksille ei tule Lipposen mukaan loppua. Näin puhuessaan hän osoittaa, ettei lainkaan oivalla, miten olennaisella tavalla putki tosiaan on ympäristökysymys. Venäjä ei nimittäin ole saattanut voimaan vuonna 1991 allekirjoittamaansa Espoon sopimusta, jonka mukaan tämän ympäristövaikutuksiltaan valtioiden rajat ylittävän hankkeen lupia nyt käsitellään. Olisiko liikaa vaadittu, että erinomaiset suhteet Venäjään omaava Lipponen edistäisi Suomen ja koko Itämeren alueen asiaa esittämällä, että Venäjä vihdoin ratifioisi kyseisen kansainvälisen sopimuksen.

Lipponen painottaa nyt, että ympäristöasioissakin pitää "pysyä kohtuudessa". Nyt olisikin tärkeää kuulla ympäristöministerin kanta siihen, että esimerkiksi joidenkin yhtiöiden hankkeiden ympäristövaikutusten arviot käsiteltäisiin nopeammin ja hiukan löysemmin rantein vain sen takia, että lobbarina sattuu olemaan entinen pääministeri. On syytä huolestua, jos riippumatonta oikeuslaitosta aletaan näin painostaa.

Jaa sivu: