— Heidi Hautala

Onko Supo valvonnan ulkopuolella?

Jo vuosia sitten maan poliittinen johto olisi voinut saada suojelupoliisin kanssa aikaan sopimuksen, että kuulu Tiitisen lista luovutetaan tutkijoille sen selvittämiseksi, mikä kunkin listalla mainitun henkilön suhde edesmenneen DDR:n tiedusteluun on ollut.

Koska osa henkilöistä on todennäköisesti pikemminkin Stasin uhreja kuin yhteistyökumppaneita, tämä olisi ollut tyylikäs tapa ottaa huomioon yksityisyyden suoja, yksi perusteluista, joilla lista on säännöllisin väliajoin haluttu salata.

Olisiko listan julkistaminen sitten vaarantanut valtion turvallisuutta? Tämäkään perustelu ei kestä päivänvaloa. Valtion turvallisuus on lainsäädännöstä löytyvä musta aukko, jota ei tarvitse perustella ja jota varsinkin autoritääriset valtiot viljelevät kansalaisten oikeuksien rajoittamiseksi.

Tiitisen listan avainperusteluksi näyttää jäävän suojelupoliisin kansainvälisten suhteiden turvaaminen, ajatellen, että muiden valtioiden turvallisuuspalvelut tukkisivat tiedonhanat epäluotettavalta kumppanilta. Herää kysymys, onko vaarassa todellakin Supon kansainvälinen luotettavuus vaiko mahdollisesti Supon luotettavuus sen suojelemien tahojen - poliittisten vallankäyttäjien - suuntaan.

Haluan kysyä, miten pitkälle Suomessa ollaan valmiita suojelemaan suojelupoliisia? Otetaan mallia Britanniasta, jossa tuomioistuin ei taipunut hallituksen painostuksen alla salaamaan itselleen tulenarkaa materiaalia. Tällä helmikuisella päätöksellä tuomioistuin käytännössä kieltäytyi salaamasta tiedustelupalvelu MI5:n osallisuutta Guantánamon vangin, Binyam Mohamedin kidutukseen. Tuomioistuin ei pitänyt hallituksen vaatimusta yleisen edun mukaisena.

En väitä, että korkeinta hallinto-oikeutta on kukaan painostanut. Mutta lainsäätäjä on ajastaan jäljessä. Julkisuuslaki tekee suojelupoliisin asiakirjoista saavuttamattomia, koska ne on määritelty lähtökohtaisesti salaisiksi. Viranomaisella ei ole käytännössä minkäänlaista tosiasiallista velvollisuutta punnita salausintressiä yleistä etua vastaan, vaan salausolettama on äärimmäisen vahva.

Nykymaailmassa ei voi riittää, että kansalaiset saavat olennaista tietoa tiedustelupalvelujen toiminnasta 60 vuoden kuluttua. Jopa suojelupoliisin on hyväksyttävä olevansa toiminnastaan tilivelvollinen. Suomessa poliitikot ovat kavahtaneet Supon parlamentaarista valvontaa. Ei siis ihme, että häntä heiluttaa koiraa.

Jaa sivu: