— Heidi Hautala

Pelkkä apu ei riitä

Viime viikolla osallistuin keskusteluun sekä YK:n yleiskokouksessa ja Maailmanpankin vuosikokouksessa. Kansainvälisessä keskustelussa toistuivat monet samat teemat kuin täällä Suomessa: eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, nuorisotyöllisyys ja nousevien talouksien rooli kehityspolitiikassa.

Nämä keskustelut innostivat minut pohtimaan omaa tulevaa kehityspoliittista toimenpideohjelmaamme ja sen lähtökohtia.

Maailmanpankin yleiskokouksessa pääjohtaja Robert Zoellick puhui ”Beyond Aid” -teemasta. Sen idea on, että pelkkä apu ei vähennä köyhyyttä, vaan tarvitaan laajempaa kehitysrahoitusta, innovatiivista ajattelua ja monipuolista kumppanuutta maiden ja muiden toimijoiden välillä. Omassa puheessaan Zoellick korosti muun muassa yrittäjyyden tukemista sekä nousevien talouksien vastuuta kehityksestä.

Zoellickin ”pelkkä apu ei riitä” ajatusta mukaillen nostaisin kehityspolitiikkamme johtotähdiksi johdonmukaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden. Niiden lisäksi oman arvolistani kärjessä ovat ihmisoikeudet sekä kehitysmaiden omistajuus, joka perustuu demokraattisesti määriteltyihin tarpeisiin ja tavoitteisiin.

New Yorkissa ja Washingtonissa puhuttiin paljon myös sukupuolten tasa-arvosta ja ilmastosta. Näiden kahden teeman älykkäästä yhdistämisestä Suomi sai paljon kiitosta. Olemme pitäneet linjakkaasti esillä sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti naisiin. Itse pidin tästä puheenvuoron Rion sopimuksia koskeneella korkean tason lounaalla ja kerroin, että Suomi tukee kehitysmaiden naisdelegaatteja ilmastokokouksissa.

Ilmasto- ja ympäristöasioista keskusteltiin myös muualla kuten aavikoitumissopimuksen seurantakonferenssissa. UNEP:n pääjohtaja Achim Steiner valoi minuun uskoa, että vihreä talous on avain kestävään kehitykseen. Kasvu ei saa kuitenkaan jättää varjoonsa sosiaalista ulottuvuutta – siksi puhuisinkin mieluummin vihreästä osallistavasta taloudesta (green inclusive growth).

YK:ssa ympäristökysymykset liittyvät läheisesti ensi vuonna pidettävä Rio+20 -kokoukseen, joka tuntui olevan kaikkien huulilla. On siis kulunut 20 vuotta Rion merkittävästä ympäristökokouksesta, jossa päätettiin keskeisistä ympäristösopimuksista. Osa odottaa Rio+20 -kokoukselta kokonaan uutta kehityspolitiikan paradigmaa ja moni puhuu kestävän kehityksen tavoitteiden asettamisesta. Vuosituhattavoitteista puuttuu muun muassa energian saatavuus, mutta on varmasti syytä varoa, että nämä uudet tavoitteet ohittaisivat vuosituhattavoitteet. Tästä muistutti muun muassa tapaamisessamme UNDP:n pääjohtaja Helen Clark.

Viikon aikana kävi selväksi, että niin tasa-arvoa, ilmastopolitiikkaa kuin hyvää hallintoakin (kuten avoimuutta) pidetään Suomen selkeinä vahvuuksina. Minusta ilmasto, tasa-arvo ja hyvä hallinto, joka kattaa ihmisoikeudet, sopisivatkin hyvin tavoitteiksi, jotka olisi otettava konkreettisesti huomioon kaikessa kehityspolitiikassamme.

Vakuutuin entistä vahvemmin siitä, että on unohdettava pallomme jakautuminen köyhään etelään ja rikkaaseen pohjoiseen. Moni ongelma on yhteinen: esimerkiksi elämäntapasairaudet riivaavat niin Suomessa kuin Grenadassakin. Oikeudenmukaista vauraudenjakoa tarvitaan kaikissa maissa niiden kehitysasteesta riippumatta.

Jaa sivu: