— Heidi Hautala

Kehitysmaat menettävät enemmän rahaa kuin saavat

OECD julkisti eilen tiedot siitä, kuinka paljon sen jäsenmaat käyttivät rahaa julkiseen kehitysyhteistyöhön viime vuonna. Vuoteen 2010 asti kehitysyhteistyövarat kasvoivat tasaisesti kymmenen vuoden ajan, mutta viime vuonna kokonaissumma kääntyi laskuun ja oli yhteensä 133,5 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi, siirtolaisten arvioidaan lähettäneen kotimaihinsa 325 miljardia dollaria (2010).

Rahamääräisesti suurimpia avunantajia olivat Yhdysvallat, Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Japani. Budjettiin suhteutetun listan kärjessä olivat jälleen kerran Ruotsi, Luxemburg, Tanska, Alankomaat ja Norja, jotka kaikki ylittivät 0,7 prosentin tavoitteen. Suomi oli OECD:hen kuuluvien EU-maiden keskikastia 0,52 prosentilla BKTL:stä. Tämän vuoden suunnittelulukujen perusteella Suomen ero muihin Pohjoismaihin uhkaa kasvaa jatkossa vielä lisää.

Paljon kehitysapua enemmän rahaa virtaa kehitysmaista ulos laittoman ja sääntelemättömän pääomapaon takia. Kansainvälisten arvioiden mukaan rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin päätyy vuosittain noin yhdeksän kertaa maailman yhteenlaskettuja kehitysyhteistyömäärärahoja vastaava summa.

Mitä näistä kaikista luvuista pitäisi päätellä?

Vaikka kehitysmaiden taloudelliset mahdollisuudet ovat lisääntyneet, hyödyt eivät jakaudu tasaisesti maiden välillä ja sisällä. Kehitysyhteistyövaroilla tuetaan erityisesti kaikkein köyhimpiä ihmisiä sekä maiden mahdollisuuksia toteuttaa omia kehityspyrkimyksiään. Lisäksi julkisella ja ennakoitavalla kehitysyhteistyöllä on kehitysmaissa jopa suhdanteita tasaava vaikutus. Siksi on tärkeää pitää kiinni kansainvälisestä 0,7 prosentin tavoitteesta ja edistää innovatiivisten rahoituslähteiden, kuten päästöhuutokauppatulojen saamista kehitys- ja ilmastorahoitukseen sekä rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottamista. Samalla on varmistettava, että työ on laadukasta ja tuottaa kestäviä tuloksia.

Lisäksi on hillittävä pääomapakoa kehitysmaista ja puututtava veroparatiiseihin. Näin myös maailman köyhimmät valtiot ja niiden kansalaiset saavat osansa maailman vaurauden lisääntymisestä.

Juuri tällä hetkellä EU:ssa käsitellään tilinpäätös- ja avoimuusdirektiivejä, jotka ovat kehityspoliittisesti erittäin merkittäviä. Käytännössä direktiivit velvoittaisivat öljy- kaasu-, kaivos- ja metsäalojen yrityksiä julkistamaan maksunsa hallituksille kaikissa maissa, joissa ne toimivat. Kaivannaisteollisuus ja puutuotteiden vienti ovat kehitysmaille tärkeä tulonlähde, mutta luotettavien tietojen puute teollisuuden maksuista kehitysmaiden viranomaisille tekee rahavirtojen valvomisesta mahdotonta sekä edistää korruptiota. Kattavan maakohtaisen raportoinnin tuoma avoimuus, riippumaton tilintarkastus ja normisto antaisivat kansalaisille mahdollisuuden valvoa yritysten ja hallitusten toimia, jotta luonnonvarat hyödyttäisivät koko väestöä.

Näiden tavoitteiden ei pitäisi olla ongelmia Suomelle, päinvastoin. Ohjelmassaan hallitus on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen kohti 0,7 prosenttia bktl:stä ja innovatiivisten rahoituslähteiden edistämiseen. Lisäksi Suomi ohjelman mukaan toimii eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi ja edistää ylikansallisten yritysten maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkistamista. Näistä on nyt pidettävä kiinni.

Jaa sivu: