— Heidi Hautala

Rion kokous - pettymyksiä, mutta myös mahdollisuuksia

Maapallon kantokyvyn rajat tulevat vastaan eikä meillä ole planet B:tä. Niin ilmasto-, köyhyys-kuin talouskriisikin huutavat vastausta. Vaikka Rion kestävän kehityksen konferenssissa pettymys ja jopa tyrmistys loppuasiakirjaneuvottelujen äkkinäisestä lopusta on yleinen tunnelma, kannattaa kuitenkin lukea tuotos huolella ja seuloa siitä mahdollisuudet esiin.

Rion tulos vahvistaa veden ja sanitaation ensimmäistä kertaa ihmisoikeutena. Tämä oli pitkä taisto, niin EU:n sisällä kuin kansainvälisesti. Aiemmin tänä keväänä saavutettiin etuajassa vuosituhattavoite puolittaa puhtaan veden puutteesta kärsivien ihmisten määrä. Tästä huolimatta ilman puhdasta vettä elää se toinen puoli, eli 780 miljoonaa ihmistä. Lisäksi jopa 2,5 miljardilta puuttuu sanitaatio, joten tämä vuosituhattavoite on kaukana.

Suomen kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö on ihmisoikeusperustaista. Ihmisiä tuetaan tulemaan tietoisiksi oikeuksistaan, ja heitä autetaan vaatimaan oikeuksiensa toteutumista. Pyrimme rakentamaan kumppanuuksia hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja yritysten kesken. Korostamme osallisuutta. Parhaimmillaan Suomen vesihankkeet ovat ihmisiä ja yhteisöjä voimaannuttavia, koska ihmiset ottavat itse vastuun hankkeiden hallinnoimisesta ja osasta rahoituksesta mikrolainojen avulla. Näin saadaan aikaan paljon muutakin kuin puhdasta vettä.

Vuosituhattavoitteet ovat konkreettisia ja mitattavia. Ne eivät kuitenkaan vastaa moniin keskeisiin kehityskysymyksiin, kuten siihen, miten varmistaa energian saatavuus, kun 1,4 miljardia ihmistä on vailla sähköä. Vaikka on tapahtunut paljon edistystä, samalla alueiden välinen ja maiden sisäinen eriarvoisuus on kasvanut. Tavoitteet on myös määritelty koskemaan ainoastaan kehitysmaita. Miksei teollisuusmaille asetettaisi myös mitattavia ja seurattavia tavoitteita, jotta kestämättömistä tuotanto- ja kulutustavoista päästään?

Yksi merkittävimpiä Rion saavutuksia onkin, että työ uusien kestävän kehityksen tavoitteiden luomiseksi käynnistetään. Tavoitteet tulevat koskemaan kaikkia maita, ja niiden on määrä kattaa kaikki kolme kestävän kehityksen ulottuvuutta: taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristö. On kuitenkin syytä varoa, etteivät nämä uudet tavoitteet tee tyhjäksi vielä saavuttamattomia vuosituhattavoitteita, joiden toteutumiseksi vuoteen 2015 mennessä on tehtävä hartiavoimin töitä.

Myös talousajattelussa näyttää tapahtuneen paradigman muutos. Kestävän kehityksen näkökulmasta ei enää riitä, että mitataan miten paljon tuotetaan, vaan on pohdittava myös kysymyksiä miten, mitä, kenelle ja miksi? Suomen voimakkaasti ajamien vaihtoehtoisten bkt-mittarien tarve on nyt tunnustettu Riossa korkeimmalla poliittisella tasolla ja YK:n tilastokomitealle on annettu mandaatti käynnistää toimet täydentävien mittareiden luomiseksi. Tähän on tartuttava, ja Suomen on syytä olla jatkossakin ydinjoukossa edistämässä niin luonnonvaratilinpitoa kuin inhimillisen kehityksen monipuolista mittaamista. Oma suosikkini on köyhän Bhutanin "brutto-onnellisuusindeksi".

Riossa ei nyt - taaskaan - pelastettu maailmaa vakavalta katastrofilta, jonka törmääminen planeetan kantokyvyn rajoihin on aiheuttamassa, ei joskus tulevaisuudessa, vaan jo nyt. Intiassa puhtaasta vedestä on tullut mustan pörssin tavaraa, ja Afrikan sarven paimentolaisten elämältä on kuivuus vienyt pohjan. Sen sijaan Rio antaa tuottamastaan pettymyksestä huolimatta tukea vaikkapa pyrkimyksille luopua fossiilisten polttoaineiden valtavista tukiaisista, edistää naisten asemaa, ruokaturvaa ja vastuullista maanhallintaa. Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaan on ryhdyttävä viemään mahdollisuuksia määrätietoisesti eteenpäin.

Jaa sivu: