— Heidi Hautala

Yhtiöt osoittakoot käytännössä naiskiintiöt tarpeettomiksi

Keskuskauppakamari on koonnut hienon raportin naisten määrästä nykyään pörssiyhtiöiden hallituksissa ja johtopaikoilla. Raportissa otetaan kantaa myös EU:ssa ajankohtaiseen kysymykseen hallituspaikkojen kiintiöinnistä ja sen suotavuudesta kansainvälisten esimerkkien valossa.

Maamme hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassa ja viime syksyn omistajapoliittisessa periaatepäätöksessä edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Yksi toteutustavoista on turvata riittävä naisten edustus valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa.

Kesäkuussa hallitus kirjasi tasa-arvo-ohjelmassaan seuraavansa, miten sukupuolten tasapuolisempi edustus toteutuu pörssiyhtiöiden hallituksissa. Arvio riittävästä kehityksestä tehdään kesäkuussa 2014. Ellei tasa-arvo ole toteutunut, ryhdytään säätämään lakeja mm. kiintiöistä, tasapuolisemman edustuksen toteuttamisvaihtoehdoista ja sopivista siirtymäajoista.

Keskuskauppakamarin ajamalla itsesääntelyllä on siis mainio tilaisuus todistaa tehonsa käytännössä seuraavien kahden yhtiökokouskauden aikana. Jos yhtiökenttä aktiivisesti edistää pätevien naisten urakehitystä ja hallitusten monimuotoisuutta, tasa-arvon työkaluksi ei tarvittane kiintiöitä. Tällä aikaa fiksut yritykset tietysti varautuvat jo mahdollisten kiintiösäännösten vaikutuksiin toiminnassaan.

Kevään 2012 yhtiökokousten jälkeen valtion nimittämistä yritysten hallituspaikoista yli 45 prosenttiin löytyi pätevä nainen. Huomionarvoista on myös se, että Suomen korkeat luvut eivät johdu työntekijäedustuksesta hallituksissa.

Meillä on vaivatta vältetty golden skirt -ilmiö eli kaikkien hallitustointen kasaantuminen vain muutamille naisille. Kiintiöt eivät siis työkaluna johda ”kultainen hame” –ilmiöön, eikä kiintiöitä ainakaan sen pelossa tarvitse kaihtaa.

Yhtiöiden hallitukset ovat vain jäävuoren huippu, eikä paikkojen kiintiöinti kertaheitolla muuta yritysmaailmaa tasa-arvoiseksi. Jo hallituksen tasa-arvo-ohjelma kiinnitti huomiota myös hallitusten puheenjohtajuuksiin, toimitusjohtajiin sekä nimitysvaliokuntien ja johtoryhmien jäsenyyksiin. On hyvä, että keskuskauppakamarikin raportissaan tähdensi näitä.

Keskustelussa on toistettu tuttua veruketta: johtajuuteen pätevöittäisi vain toiminta liiketoimintajohdossa, ja naiset vastaisivat vain ns. tukitoiminnoista. Haastan tämän niukkuusperustelun, sillä esimerkiksi Human resources -vastuun, jossa johdetaan yritysten muutosta ja kilpailua niukkenevasta työvoimasta, luulisi antavan valmiuksia ja olennaisia näkökulmia eri yritysten hallitustyöskentelyyn. Onkohan jälleen kyse siitä, miten arvostamme ”miesten ja naisten töitä” eikä mistään absoluuttisesta pätevyydestä?

On totta, että suomalaisyrityksissä ja valtionyhtiöissäkin johtoryhmien koostumus muuttuu kovin hitaasti. Johtoryhmien jäsenten valinta ei varsinaisesti kuulu omistajan toimivaltuuksiin. Hallitusten jäsenten valinta sen sijaan kuuluu, ja omistajana on luotettava heidän valitsemiensa toimitusjohtajien näkemykseen oman johtoryhmänsä kokoamisessa.

Julkinen keskustelu ja tutkimustiedon julkistaminen Keskuskauppakamarin tapaan ovat jo nyt edistäneet suomalaisen yrityselämän kehitystä tasa-arvoisemmaksi ja avoimemmaksi. Seuraan mielenkiinnolla ja jatkossakin itse aktiivisesti keskusteluun osallistuen yhtiöiden itsesääntelyn vaikutuksia kesään 2014 saakka.

Yksi keskeisistä tavoitteistani omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä on lisätä hallitusten moninaisuutta. Tulevaisuudessa hallitustyöskentelyssä hyödytään monipuolisemmasta toimintaympäristön tuntemuksesta sekä eettisen liiketoiminnan ja kansalaisvuorovaikutuksen osaamisesta.

Naiskiintiöt voisivat olla yksi keinoista tukea tämänkaltaista suotuisaa kehitystä ja siten suomalaisten valtionyhtiöiden ja muidenkin yritysten liiketoimintaa.

Jaa sivu: