— Heidi Hautala

Presidentin esimerkillä kohtuupalkitsemiseen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön esimerkki alentaa palkkiotansa vuoden 2006 tasolle on kunnioitettava osoitus nykyajan johtajuudesta ja hyvää jatkoa sille keskustelulle, jota koko viime vuosi käytiin yritysjohtajien palkitsemisesta ja yleisestä oikeustajusta.

Tuo julkinen, avoin näkemysten vaihto antoi pontta myös uudelle valtionyhtiöiden johdon palkitsemisohjeelle, joka hyväksyttiin elokuussa 2012. Uuden palkitsemisohjeen mukaan kokonaispalkkaus riippuu aikaisempaa selkeämmin johdon aikaansaannoksista yhtiön tuloksen kohentamisessa.

Valtion kokonaan omistamien yhtiöiden johtajasopimuksissa ei hyväksytä lisäeläkkeitä. Jo aikaisemmin valtio on nostanut johtajien eläkeiän 60 vuodesta 63 vuoteen. Nyt solmittavat uudet johtajasopimukset ovat kaikkiaan huomattavasti tiukempia kuin edellisten palkitsemisohjeiden mukaan laaditut. Silti valtio saa yhtiöihinsä erinomaisia johtajia.

Uusi palkitsemisohje vastuuttaa entistä selvemmin hallitusten puheenjohtajat huolehtimaan linjausten noudattamisesta. Puheenjohtajia voidaan myös vaihtaa, jos tapahtuu ylilyöntejä. Ne ajat ovat ohi, jolloin yritysjohtaja saattoi kuitata maksimipalkkiot keskinkertaisestakin suoriutumisesta ikään kuin automaattisesti.

Valtion sijoitusyhtiö Solidiumin omistukset ovat vähemmistöosuuksia, ja niiden palkitsemisessa valtiolla on tietysti vähemmän määräysvaltaa kuin kokonaan tai enemmistö-omistamissaan yhtiöissä. Edellytän silti, että myös Solidiumin edustajat tuovat salkussaan olevien yhtiöiden johdon palkitsemisesta päätettäessä jämäkästi esiin uuden palkitsemisohjeen linjaukset. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, koska näin valtio voi näyttää kohtuuden esimerkkiä muissakin kuin kokonaan omistamissaan yhtiöissä.

Presidentti Niinistön kannanotto varmistaa, että yhtiöiden hallitusten toimia johdon tavoitteiden asettajina, mittaajina ja palkitsijoina seurataan tänä keväänä tarkasti. Ne kiinnostavat varmasti omistajia, henkilöstöä ja kansalaisia.

Maamme korkeimmin palkattuja ihmisiä ovat suuryritysten toimitusjohtajat, eivät poliitikot. Heikoimminkin palkattu valtio-omisteisen yhtiön toimitusjohtaja tienaa enemmän kuin pääministeri. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa oleva Suomen Hevosopisto Oy maksaa vuodessa toimitusjohtajalleen 167000 euroa, kun pääministerin palkka on reilut 140000 euroa. Pääministeri Vanhasen tulot taas nousivat huomattavasti, kun hän siirtyi toimitusjohtajaksi Perheyritysten liittoon.

Yritysjohdon ajattelutapaan ei ole tähän päivään mennessä kuulunut omista eduista tinkiminen – päin vastoin. Näinä aikoina minkä tahansa yhtiön yrityskuvalle tuskin voisi olla parempaa kirkastusta kuin presidentti Niinistön esimerkin seuraaminen.

Yhtiöiden johdon pahimpia kompastuskiviä ovat neuvottelut, joissa työntekijöitä vaaditaan tinkimään eduistaan, jotta yhtiö ylipäätään voisi toimia kannattavasti. Panin merkille syksyllä kolmen valtion hallitseman SAS:n konkurssiuhkan alla, että ylimmän johdon palkkoja alennettiin saman verran kuin mitä vaadittiin henkilöstöryhmille annetussa "viimeisessä kuulutuksessa”.

Tästä näkökulmasta olen valtion omistajaohjauksesta vastavana ministerinä iloinen siitä, että nyt myös muutamat valtionyhtiöiden toimitusjohtajat ovat ilmoittaneet olevansa valmiita vastaamaan presidentin huutoon.

Yhteiskuntamme oikeustajua koettelee eriarvoistuminen. Sen torjunta on päättäjien tehtävä, ja tehokkain keino on huolehtia hyvin ansaitsevien verottamisesta ja pyrkiä sulkemaan veroparatiisit.

 

Jaa sivu: