— Heidi Hautala

Kehitysmaat kärsivät vauraiden maiden talousongelmista

Vauraiden maiden budjettileikkaukset kohdistuvat myös maailman köyhimpiin. Tuoreiden tilastojen mukaan OECD-maiden antama julkinen kehitysapu väheni viime vuonna reaaliarvoltaan neljällä prosentilla. Tämä jatkaa edellisenä vuonna alkanutta laskutrendiä ja kertoo, että puheet ovat todellisia sitoumuksia suurempia. Nyt on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että kehitykseen saadaan lisää Suomen päästöhuutokauppatulojen kaltaista innovatiivista rahoitusta. Myös pääomapako kehitysmaista on saatava kuriin. Näin kehitysmaat pystyisivät itse hyötymään luonnonvaroistaan saatavista tuloista sen sijaan että varat virtaavat veroparatiisien kautta muille maille.

OECD:n mukaan sen jäsenmaat antoivat julkista kehitysapua viime vuonna yhteensä 125,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämä vastaa 0,29 prosenttia näiden maiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. YK:ssa sovitun 0,7 prosentin bktl-tason saavuttivat Luxemburg, Ruotsi, Norja ja Tanska. Suomen taso oli 0,53 prosenttia – eli olemme vielä kaukana pohjoismaisista kumppaneistamme.

Rahamäärissä suurimmat avunantajamaat olivat Yhdysvallat, Britannia, Saksa, Ranska ja Japani.

Eniten avun vähenemisestä kärsivät maailman köyhimmät maat: Kahdenvälinen kehitysapu Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan laski 7,9 prosenttia ja vähiten kehittyneiden maiden tuki 12,8 prosenttia. Näyttää siis siltä, että avunantajat suosivat yhä enemmän keskitulotason maita, joista raha kiertyy helpommin myös kaupan kautta takaisin lähtömaihin. Edullisia lainoja saivat muun muassa yhä useammin Aasian keskituloiset maat, kuten Kiina, Intia, Pakistan, Sri Lanka, Uzbekistan ja Vietnam.

Suomi painottaa omassa avussaan köyhimpiä maita ja vaikeimmassa asemassa olevia ryhmiä. Olemme esimerkiksi lisäämässä tukea niin sanotuille hauraille valtioille, kuten Somalialle ja Etelä-Sudanille, joissa vierailin alkuviikosta.

Kriiseistä huolimatta yhdeksän maata onnistui kuitenkin kasvattamaan kehitysapuaan. Nyt maaliskuussa Britannia ilmoitti, että tiukasta taloustilanteestaan huolimatta se aikoo nostaa kehitysapunsa määrän jo tänä vuonna 0,7-tasoon, ensimmäisenä G8-maana. Tällaista rohkeutta kaivataan muiltakin – myös meiltä.

Vaikka kehysriihi toi Suomessakin kehitysyhteistyön kannalta huonoja leikkausuutisia, on kokonaisuudessa myös toivon pilkahduksia. Hallituksen sitoumus käyttää kaikki päästöhuutokauppatulot kansainväliseen kehitys- ja ilmastorahoitukseen auttaa meitä jatkamaan matkaamme kohti 0,7-tavoitetta. Mihin tällä mallilla päästään, riippuu tietenkin päästökauppatulojen hintakehityksestä. Vuoden päästä asiaan on siis palattava vakavasti. Pelkillä päästökauppatuloilla suunnitelma 0,7 prosentista vuoteen 2015 mennessä on kyllä Suomessakin vaikea yhtälö.

Jaa sivu: