— Heidi Hautala

Kehitys- ja ilmastorahoitukselle vahvistusta päästökauppatuloista

Eduskunta käsittelee tänään lisätalousarviota ja vie siinä käytäntöön kehysriihen päätöksen ohjata kaikki päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot tällä hallituskaudella kansainväliseen kehitys- ja ilmastorahoitukseen. Esimmäinen erä on 32 miljoonaa euroa, mikä korvaa jo jonkin verran varsinaisen budjettirahoituksen leikkauksia.

Päätös huutokauppatuloista on minulle yksi hallituskauden ensimmäisen puoliskon merkittävimmistä saavutuksista - myös kansainvälisesti. Perinteinen kehitysrahoitus ei yksin riitä köyhyyden poistamiseen ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin ongelmiin vastaamiseen. Siksi tarvitaan myös uutta ja innovatiivista rahoitusta.

Vaikka Suomi osoittaa tällä päätöksellä kantavansa vastuuta tosissaan, on varsinaisiin budjettipäätöksiin palattava ensi vuonna, koska päästökauppatulot eivät riitä vastaamaan kansainvälisiin sitoumuksiimme.

Kahteen vuoteen mahtuu monia muitakin saavutuksia. Ohjelmamme punainen lanka, uusi ihmisoikeuspainotus on otettu hyvin vastaan ja sitä toteutetaan sekä käynnistämällä uutta yhteistyötä että muokkaamalla nykyisten hankkeiden sisältöä.

Laajoissa metsähankkeissamme työtä suunnataan enemmän paikallisten ihmisten maankäyttöoikeuksiin ja luonnonvarojen kestävään ja oikeudenmukaiseen hallintaan. Vammaisten ja muiden haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksia puolustetaan nyt ponnekkaammin. Tukemme YK:n tasa-arvojärjestölle UNWOMENille kaksinkertaistetaan ensi vuonna.

Myös maailman muutos on tullut tueksemme. Jo reilu vuosi sitten kehityspoliittiseen ohjelmaan kirjattu pääomapaon ja veroparatiisien suitsiminen on nyt noussut voimalla sekä kotimaiseen että kansainväliseen keskusteluun. Luonnonvaroiltaan rikkaille, mutta muuten köyhille maille pääomapako on valtava ongelma.

Oxfam-järjestön mukaan pelkästään yksityisten ihmisten veroparatiisisijoitukset vievät yli 150 miljardia dollaria verotuloja – eli summan, joka riittäisi tuplasti globaalin köyhyyden poistamiseen. Toisten arvioiden mukaan kehitysmaista virtaa pääomapaon myötä yhdeksän kertaa enemmän rahaa ulos kuin maat saavat kehitysapuna.

Verokeskustelu kertookin huutavasta tarpeesta eri toimien väliselle johdonmukaisuudelle. Jos eri politiikka-alamme eivät ole linjassa ja toimi kehitysmaiden tarpeita huomioiden, köyhät maat eivät ikinä pääse irti apuriippuvuudestaan.

Tämän takia esitinkin EU:n kehitysministerikollegoilleni ja -komissaarille, että kokoustemme asialistalla olisi aina jokin kehitysministerien päätösvallan ulottumattomissa oleva, kehityspoliittisesti merkittävä kysymys. Osallistun tätä kirjoittaessani EU:n kehitysministerikokoukseen, jossa ilahduttavan moni tukee tätä ajatusta.

Jaa sivu: