— Heidi Hautala

Maailma vuonna 2030

YK:n pääsihteerin asettama korkean tason paneeli viitoittaa tietä globaalille kehitykselle vuoteen 2030 asti: millaiset kehitystavoitteet maailma tarvitsee ratkaistakseen köyhyyden, eriarvoistumisen, konfliktien ja vakavien elinympäristömuutosten haasteet. Paneelin vastikään valmistunut raportti on hyvä pohja jatkokeskusteluille.

Vastatakseen kysymykseen ryhmä on koonnut satojentuhansien ihmisten näkemyksiä eri puolilta maailmaa. Kansalaisten viestit rauhasta ja ihmisoikeuksista on kuultu. On hienoa, että vaikeat kysymykset, kuten naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä -oikeudet ovat mukana. Tässä saatoin luottaa paneelin jäsenen, Ruotsin kehitysministeri Gunilla Carlssonin aktiivisuuteen.

Uuden painon saavat konfliktit, väkivalta ja luonnonkatastrofit. Myös kestävän kehityksen agenda on vahva.

Raportissa nousee selkeästi esiin se, miten ratkaisevasti maailma on muuttunut sitten vuoden 2000, jolloin YK:n jäsenvaltiot sopivat vuosituhattavoitteista. Hyvin monille maailma on nyt epävakaampi ja turvattomampi paikka kuin aiemmin. Puolet maailman köyhimmistä elää jo nyt konfliktialueilla ja hyvin monet muut kärsivät luonnonkatastrofien vaikutuksista. Ja muutos jatkuu.

Vuonna 2030 ihmiset tulevat olemaan nykyistä keskiluokkaisempia, vanhempia ja kaupungistuneempia. Samalla maailma muuttuu koko ajan keskinäisriippuvaisemmaksi ja haavoittuvammaksi, kun kilpailu resursseista kiihtyy.

Tällaisessa maailmassa vastuita ja velvollisuuksia riittää niin kehittyville kuin kehittyneillekin maille. Ryhmän ajatuksissa on viisi "muutosagendaa" eli olennaista rakenteellista muutosta. Näihin on onnistuttu taitavasti upottamaan kestävän kehityksen neljä ulottuvuutta: ekologinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen - sekä näitä kolmea täydentävä rauha ja turvallisuus.

Näistä ensimmäinen, "ketään ei jätetä", vastaa haluun todella parantaa myös kaikista heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneimpien ryhmien elämää. Tätä kautta on mahdollista pureutua myös alati kasvavaan eriarvoistumiseen.

Toinen korostaa kestävän kehityksen nostamista keskiöön. Kestävän kulutuksen ja tuotannon saavuttaminen korostaa kehittyneiden maiden roolia; myös meidän on muutettava kulutustapojamme. On selvää, että ilman ratkaisua ilmastonmuutokseen vaarannamme kaikki muut kehitystavoitteemme.

Kolmanneksi ryhmä painottaa taloudellisten mahdollisuuksien parantamista kaikille, erityisesti nuorille. Vihreän osallistavan talouden edistäminen jää vielä valitettavan vähäiseksi. Monissa ensikommenteissa onkin moitittu sitä, että raportissa ei kyseenalaisteta perinteistä taloudelliseen kasvuun pohjaavaa ajattelua.

 Neljäs aihepiiri on "vaikeiden asioiden" rypäs: rauhan, konfliktien ehkäisyn, turvallisuuden, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion edistäminen. Tämä on uutuus, jota Suomikin on edistänyt vastaamalla paneelia varten pidetyssä teemakonsultaatioiden sarjassa turvallisuuden ja kehityksen kysymyksistä. Meillä on syytä tyytyväisyyteen.

Lopuksi paneeli suosittaa uudenlaisen kumppanuuden luomista. Siinä keskeisiä ovat solidaarisuus, yhteistyö ja yhteisvastuullisuus. Vuosituhattavoitteiden kumppanuus ei toteutunut toivotulla tavalla, joten uuteen kumppanuuteen kutsutaan mukaan kaikkia: hallitusten lisäksi kansalaisyhteiskuntaa, yksityissektoria, avunantajajärjestöjä, vähemmistöryhmiä. Raportin tämä osuus kertoo myös rahoituskeskustelujen vaikeudesta - ankaria vääntöjä on varmasti vielä edessä. Ääneen on jo ehditty lausua pelko, että kuilu keskitulotason maiden ja vähiten kehittyneiden maiden välillä kasvaa tästäkin syystä.

Raportin liitteenä on myös alustava ehdotus tarkemmiksi tavoitteiksi, jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. 12 kohdan lista on vasta pohja jatkokeskusteluille, joka jatkuu muun muassa YK:n yleiskokouksessa syyskuussa.

Mukana on monta Suomenkin kehityspoliittisiin painotuksiin sopivaa tavoitetta. Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on listalla kakkosena, heti köyhyyden poistamisen jälkeen. Tätä täydentää terveystavoitteeseen liittyvä maininta seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista.

Hyvä hallinto ja toimivat instituutiot ovat saaneet oman tavoitteensa, niiden merkitystä kestävälle kehitykselle ei voi liikaa painottaa. Suomelle keskeinen tavoite on luonnonvarojen kestävä hallinta ja käyttö sekä niistä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen, myös muistutuksena yritysten olennaisesta roolista ja vastuusta kehityksessä.

Paneelin työ tuo monella tavalla kehitysajattelua nykymaailmaan. Köyhyyden poistaminen vuoteen ja muiden maailmaa ravistelevien ongelmien ratkaiseminen 2030 on mahdollista, mutta keinojakin pitää uudistaa. Kehitysapu ei riitä vaan tarvitaan myös uutta rahoitusta. On päästävä irti siiloista, joissa kehitysponnistelut on eristetty muista, nyt toiseen suuntaan vetävistä toimista. Maatalous-, kauppa- ja maahanmuuttopolitiikka ovat niistä esimerkkejä. Isojen "muutosagendojen" toteuttamiseksi on saatava kaikki mukaan, valtiot, yritykset ja kansalaisyhteiskunta.

Jaa sivu: